Vaativuus selviytymiskeinona
Vaativuus on yksi selviytymiskeinoista, kun ihminen tuntee sisäisesti vajavuuden tunnetta. Vaativuus on tällöin yritystä selviytyä ja taistella vajavuuden tunnetta vastaan. Vajavuuden tunne eli tunne siitä, että on ihmisenä arvoton ja kelvoton, puolestaan ruokkii vaativuutta. Vaativuus liittyykin vahvasti siihen, ettei koe itseään tärkeänä ja rakastettavana, ja vaativuus on kehittynyt tämän tunteen päälle selviytymiskeinoksi vajavuuden tunnetta vastaan. Vaativuus on pohjimmiltaan itsearvostuksen vaikeutta, ja sitä saatetaan pyrkiä paikkaamaan sillä, että vaaditaan itseltä ja toisilta ihmisiltä kohtuuttomia. Esimerkiksi täydellisyyden tavoittelu, reippaus ja ahkeruus ovat täten yrityksiä lunastaa rakkautta itseään kohtaan.
Vaativuus voi usein kohdistua itseen, mutta se voi kohdistua myös toisiin ihmisiin tai yleisemmin kaikkeen itseä ympäröivään. Itseen kohdistuva vaativuus ilmenee usein siten, että ihminen odottaa itseltään täydellisyyttä ja onnistumista kaikessa, mitä tekee. Täydellisyyden odotukset voivat liittyä esimerkiksi työssä tai opiskeluissa suoriutumiseen, ihmissuhteisiin tai omiin mielenkiinnon kohteisiin. Mikäli ei saavuta omasta mielestään täydellistä lopputulosta, voi tämä johtaa ankaraankin itsekritiikkiin.
Menneisyyden aktivoituminen
Menneisyydessä tapahtuneet traumaattiset kokemukset, kuten kaltoinkohtelut ja laiminlyönnit voivat aktivoitua myös ihmissuhteissa ilmeten voimakkaana vaativuutena tai välttelevyytenä, koska pienetkin turhautumiset ja väärintulkitut vetäytymiset vuorovaikutuksessa aiheuttavat lapsuuden kokemusten uudelleen aktivoitumisen. Toisiin ihmisiin liittyvä vaativuus voi ilmetä käytännössä esimerkiksi siten, että odottaa toisten ihmisten käyttäytyvän tietyllä tavalla. Jos toiset ihmiset eivät käyttäydykään omien odotusten mukaan, voi tästä seurata pettymys.
Yleinen vaativuus voi näyttäytyä esimerkiksi sellaisena ajatuksena, että elämän tulisi olla reilua. Elämän heittäessä eteen odottamattomia haasteita, voi olo olla turhautunut, kun elämä ei kohtelekaan reilusti. Vaativuuteen liittyvät uskomukset ovat yleensä jäykkiä käskyjä itselle, muille ihmisille ja maailmalle, miten asioiden ”täytyy olla”, ”pitäisi olla” tai ”ehdottomasti pitää olla”.
Edellä mainittuja vaativuuteen liittyviä ajatuksia voidaan kutsua epärationaaleiksi uskomuksiksi. Tällaiset uskomukset voivat olla joko tiedostamattomia tai tietoisia ajatuksia, jotka ovat usein epäloogisia ja jyrkkiä. Tämäntyyppiset uskomukset voivat aikaansaada kielteisiä, itselle haitallisia tunteita, kuten vihan tai syyllisyyden tunteita, tai aiheuttaa ahdistusta ja jopa masennusta.
Suorittaminen vaativuuden ilmenemismuotona
Suorittaminen on yhdenlainen toimintatapa, joka voi olla yleinen ihmiselle, joka on vaativa erityisesti itseään kohtaan. On hyvä tiedostaa, että kaikki suorittaminen ei automaattisesti ole haitallista. Olennaista on havaita se, mitä suorittamisesta seuraa hyvinvoinnille. Hyödyllistä suorittamista on esimerkiksi se, että itsekontrollin ansiosta saa asioita aikaan vaikkapa vapaa-ajalla, työssä tai opinnoissa. Myös terveiden elämäntapojen ylläpitäminen lukeutuu hyvänlaatuiseen suorittamiseen.
Suorittaminen muuttuu haitalliseksi silloin, kun se saa kokemaan riittämättömyyttä, tyytymättömyyttä, tai suorittamaan aina vain enemmän ja paremmin. Haitallisesta suorittamisesta voi omista onnistumisista ja saavutuksista huolimatta seurata tyytymättömyyttä itseä kohtaan. Haitalliseksi muuttuneesta suorittamisesta voi seurata myös yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta, erilaisia ongelmia ihmissuhteissa ja mielenterveydessä, uupumusta sekä vaikeutta rentoutua. Suorittaminen voi olla tiedostamaton tai tiedostettu tapa yrittää vastata omaan sisäiseen tarpeeseen kontrolloida, hallita ja löytää turvaa turvattomuuden tunteeseen. Suorittamiseen taipuvainen ihminen on usein erityisen vaativa itseään ja muitakin kohtaan. Suorittaminen voi myös pitää yllä ahdistusta; pysähtyminen ja hellittäminen tuntuvat hankalalta, jatkuva aktiivisuus nostaa vireystilaa, kehon tarve palautua ja levätä jää tunnistamatta ja ahdistus kasvaa jatkuvasti.
Korkealla tasolla oleva itsekontrolli on mahdollistava tekijä ylisuorittamiselle. Ylikontrollissa on siis kyse korkeasta, mutta joustamattomasta itsekontrollista. Ylikontrolliin sisältyy erinäisiä käyttäytymistaipumuksia ja piirteitä, jotka ajavat ihmisen turvautumaan suorittamiseen selviytymiskeinona. Tämä on usein pyrkimystä selviytyä vaikeilta tuntuvista tunteista, kuten riittämättömyyden tunteesta. Tällaiset haitalliset selviytymiskeinot saattavat toimia lyhyellä aikavälillä, mutta pidemmällä aikajänteellä niillä on taipumuksena johtaa muun muassa kohtuuttomaan kuormitukseen.
Ylikontrolliin taipuvaiset ihmiset vaativat paljon itseltään, ja omassa suoritustasossaan riman laskeminen on heille usein vaikeaa. Suoriutuminen tällaisella ihmisellä on usein hyvää, vaikkei hän välttämättä itse sitä havaitsekaan. Hän voi vaikuttaa ulospäin pärjäävältä ja reippaalta silloinkin, kun vointi on huono. Sen vuoksi huono vointi voi herkästi jäädä huomaamatta läheisiltä ja terveydenhuollon ammattilaisilta.
Suorittajalle tyypillisiä ajatuksia ja ominaispiirteitä:
”Minun tulee ansaita lepo”
Suorittajalle voi olla ominaista noudattaa niin sanottua ansaintalogiikkaa toiminnassaan; tämän logiikan mukaan lepo tai mukavat asiat on ansaittava suorittamalla ensin pakolliset tai vähemmän mukavat asiat pois alta. Tätä logiikkaa noudattamalla voi saada asioita aikaan, mutta saattaa myös kuormittua liikaa, mikäli sitä noudattaa aina ja kaikissa tilanteissa.
Ylivireystila
Ansaintalogiikkaa noudattavalle pysähtyminen on vaikeaa. Taustalla saattaa vaikuttaa niin kutsuttu ylivireystila, eli sympaattisen hermoston liiallinen aktiivisuus. Sympaattinen hermosto on tahdosta riippumattoman hermoston kiihdyttävä osa. Kun ylivireystilassa oleva yrittää pysähtyä, on olo rauhaton ja levoton. Sydän hakkaa ja olo tuntuu kaikin puolin epämukavalta.
”En siedä epävarmuutta”
Ylisuorittaja on usein aikaansaava ja taitava ratkaisemaan ongelmia, mutta epävarmuuden sietäminen voi olla vaikeaa. Tämä ilmenee vaikeutena hyväksyä asioita, joihin ei voi pelkästään omalla panoksellaan vaikuttaa. Epävarmuuden sietämisen vaikeus voi näkyä esimerkiksi asioiden jatkuvana murehtimisena, analysointina tai älyllistämisenä, liiallisena tunnollisuutena ja huolellisuutena sekä asioiden tarkisteluna ja varmisteluna.
Itseään voi kuitenkin siedättää epävarmuuden kanssa elämiseen. Se toimii samalla periaatteella kuin allergian siedätyshoito. Siedättäminen on hyvä aloittaa pienin askelin, eikä pakottaa itseään välittömästi kauas mukavuusalueeltaan.
”Minun on vaikeaa heittäytyä tilanteisiin”
Ylisuorittajalle on ominaista ottaa itsensä ja monet asiat hyvin vakavasti. Tämä näkyy siten, että voi olla vaikeaa suhtautua avoimesti uusiin tai yllättäviin kokemuksiin, informaatioon tai palautteeseen. Sosiaaliset tilanteet voivat niin ikään olla epämukavia, sillä rentoutuminen, hauskanpito ja heittäytyminen voivat tuntua vaikeilta.
”Ajatukseni ovat ankaria”
Ylisuorittajan suhtautuminen itseään kohtaan on usein ankaraa ja vaativaa, ja ajatukset täyttyvät vaatimuksista, säännöistä ja käskyistä, joiden noudattaminen tuntuu pakolliselta tai vähintäänkin velvollisuudelta. Tämäntyyppinen ajattelu on opittua, ja opitusta voi olla vaikeaa päästää irti.
Ankaria ajatuksia on mahdollista lieventää opettelemalla suhtautumaan niihin toisin. Ajatuksissa esiintyvät vaatimukset eivät ole käskyjä, joita on pakko noudattaa. Vaatimusten rinnalle voi tietoisesti tuoda lempeämpää ääntä tai suhtautumistapaa.
Itsekontrolli, ylikontrolli ja itsekriittisyys
Itsekontrolli, ja erityisesti ehkäpä ylikontrolli, ovat usein tiiviisti yhteydessä ihmiseen, joka on vaativa itseään (mutta myös muita) kohtaan ja jolla on taipumusta suorittamiseen. Itsekontrollista itsessään on tutkitustikin monia hyötyjä, se voi auttaa esimerkiksi suoriutumaan hyvin työssä tai opiskelussa sekä olla avuksi hyödyllisten elämäntapojen ylläpitämisessä. Itsekontrolli voi muodostua myös haitalliseksi erityisesti silloin, jos se on kovin joustamatonta. Haittaa aiheuttava itsekontrolli voi esimerkiksi saada ryhtymään rankkaan urheilusuoritukseen silloinkin, kun voimavarat ovat vähissä ja lepo olisi tarpeen.
Ylikontrolli puolestaan saa ihmisen turvautumaan suorittamiseen selviytymiskeinona sekä vaatimaan paljon itseltä ja mahdollisesti myös muilta. Ylikontrollille altis henkilö saattaa rakentaa itsearvostustaan sen pohjalta, miten hyvin tai huonosti hän (omasta mielestään) suoriutuu. Hyvä suoriutuminen voi tuottaa hetkellistä tyytyväisyyden tunnetta itseä kohtaan. On kuitenkin tyypillistä, että pian ilmaantuu jokin uusi syy, joka aiheuttaa riittämättömyyden ja tyytymättömyyden tunteita. Riittämättömyyden ja tyytymättömyyden paikkaaminen suorittamalla on lopulta kuin vuotavan ämpärin täyttämistä vedellä.
Ylikontrolliin taipuvainen henkilö voi herkästi verrata itseään toisiin ihmisiin. Tästä seuraa se, että hän todennäköisesti kokee muita enemmän häpeää, riittämättömyyttä ja kateutta – ja usein yrittää kompensoida näitä tunteita suorittamalla aina vain lisää. On myös tavallista, että ylikontrolli voi vaikeuttaa henkilön tunteiden ja tarpeiden ilmaisua toisille ihmisille sekä heittäytymistä ja rennosti ottamista. Ylikontrolliin voi liittyä myös, se että siihen taipuvainen henkilö pyrkii sosiaalisissa suhteissaan välttämään konflikteja ja miellyttämään muita. Niin ikään omien rajojen tunnistaminen ja ilmaisu toisille voi olla haastavaa. Kaikki edellä mainittu saattaa johtaa kuormittumiseen, tyytymättömyyteen sekä katkeruuteen toisia ihmisiä kohtaan.
Suurin osa ihmisistä kokee todennäköisesti ainakin jossain vaiheessa elämäänsä itsekriittisyyttä, ja itsekriittisyys onkin tietyissä määrin aivan normaalia. Äärimmillään itsekriittisyys, perfektionismi sekä sisäinen syyllistävä, vaativa ja häpäisevä puhe voivat kuitenkin estää tekemästä itselle tärkeitä asioita tai viedä ilon elämästä. Liiallinen itsekriittisyys voi ilmetä myös kokonaisvaltaisemmin arjesta, ihmissuhteista ja työstä tai opinnoista selviytymisen haasteina. Lisäksi ne hankaloittavat vaikeiksi koettujen asioiden kohtaamista ja omien tavoitteiden saavuttamista.
Itsekriittisyys pohjautuu pyrkimykseen suojella itseään vaikeilta tunteilta ja tilanteilta. Vaativuus itseä kohtaan voi olla yritys tai keino välttää huonommuuden, epäonnistumisen tai pettymyksen tunteita. Täydellisyyden tavoittelu voi olla yksi tapa yrittää todistaa omaa arvokkuuttaan ja hakea hyväksyntää sekä muilta että itseltään. Itsekriittisyydellä on pohjimmiltaan hyvät tarkoitusperät, mutta liiallinen itsekriittisyys valitettavasti aiheuttaa lähinnä tarpeetonta ja kohtuutonta kärsimystä.
Mikä avuksi, kun tunnistaa itsessään vaativuutta, suorittajuutta tai itsekriittisyyttä?
Suorittavan käytöksen taustalla vaikuttavat tähänastiset oppimiskokemukset, kasvuympäristön ominaispiirteet sekä synnynnäiset, yksilölliset temperamenttipiirteet, joihin ei sinänsä ole mahdollista vaikuttaa. Omia lähtökohtiaan voi kuitenkin opetella pyrkimään hyväksymään, koska siten on helpompi oppia myös suhtautumaan itseensä lempeämmin. Itselle ominaisia haitallisia selviytymiskeinoja tai toimintatapoja voi myös opetella muuttamaan. Jotta omaa toimintaa olisi mahdollista muuttaa, on olennaista kokea tulevansa hyväksytyksi ja arvostetuksi silloinkin, kun ei suoriudu täydellisesti tai ole parhaimmillaan.
Vaativuuden vastalääkkeenä voi toimia itsemyötätunto ja armollisuus itseä kohtaan erilaisissa vastoinkäymisissä. Salliva ja lempeä suhtautuminen itseä kohtaan voi ajan myötä auttaa vahvistamaan omaa hyvinvointia, suhtautumaan muita kohtaan ymmärtäväisemmin sekä saavuttamaan itselle tärkeitä asioita. Juurtuminen ja paikoilleen asettuminen, itse itsensä kanssa oleminen päivittäin edes pienen hetken on perusta, jolle on hyvä rakentaa hyväksyvämpää asennetta itseä kohtaan, ja ajan kanssa vaativuuskin voi karista hiljalleen.
Joustavuus auttaa sopeutumaan elämän arvaamattomuuteen, ja lempeämpi sisäinen puhe voi korvata jäykät, ankarat vaatimukset tasapainoisemmilla ajatuksilla. Keskittyminen prosessiin, oli kyse sitten toipumisesta tai mistä tahansa arkielämän asiasta, sen sijaan että keskittyisi lopputulokseen, voi auttaa arvostamaan matkaa täydellisyyden sijasta.
On kyse sitten suuremmasta tavoitteesta tai päivittäisten velvollisuuksien hallinnasta, on tärkeää olla tietoinen itseensä kohdistamistaan paineista ja vaatimuksista. Täydellisyys ei ole välttämätöntä eikä useinkaan edes saavutettavissa, mutta edistymistä sen sijaan on mahdollista saavuttaa. Harjoittelemalla itsemyötätuntoa ja joustavuutta sekä keskittymällä omaan prosessiin, vaikeampia tunteita ja stressiä on helpompi hallita. Elämästä nauttiminenkin on helpompaa, kun uskaltaa hellittää vaativuudestaan.
HARJOITUS: Myötätuntoinen käsi (lainattu Oivamieli-sivustolta)
Tarkoitus: auttaa tuntemaan myötätuntoa itseäsi kohtaan.
Kesto: n. 3 min.
Ohje: Harjoitusta varten tarvitset rauhallisen tilan.
Istu tai makaa miellyttävässä asennossa. Vedä ensin muutaman kerran syvään henkeä.
Tuo mieleesi jokin sinua vaivaava asia, jonka kanssa kamppailet juuri nyt, tai jokin asia, joka on ollut sinulle vaikea. Muistele mitä tapahtui, miten se edelleen vaikuttaa sinuun ja miten se saattaisi vaikuttaa tulevaisuuteesi. Pane merkille, millaisia epämiellyttäviä ajatuksia ja tunteita se saa aikaan.
Aseta nyt toinen kätesi siihen kohtaa kehossasi, missä tuo tunne tai ajatus kehossasi tuntuu voimakkaimmin. Ajattele, että se on hyvin kiltin ja huolehtivan ihmisen käsi.
Ehkä tuo tunne on voimakkain rinnassasi, tai päässäsi, niskassasi tai vatsassasi. Jos et tunne sitä missään kohtaa kehossasi erityisesti, aseta kätesi rinnallesi.
Anna kätesi olla siinä, kevyesti ja lempeästi. Tunne se ihoasi tai vaatteitasi vasten. Ja tunne kädestäsi huokuva lämpö kehossasi. Ajattele kuinka kehosi ikään kuin hellittää, avautuu ja tekee tilaa.
Pidä tuntemaasi kipua hellästi ikään kuin se olisi itkevä lapsi tai kallisarvoinen taulu. Vie siihen lämpöä ja ystävällisyyttä niin kuin kohtelisit henkilöä, joka tarvitsee huolenpitoasi. Anna myötätunnon siirtyä sormistasi koko kehoosi.
Käytä nyt molempia käsiäsi. Vie toinen kätesi rinnallesi ja toinen vatsallesi. Anna niiden levätä siinä lempeäsi ja kohtele itseäsi ystävällisesti. Ole näin hetken aikaa, tuntien yhteyden itseesi, pitäen huolta itsestäsi ja tuntien myötätuntoa itseäsi kohtaan.
Pohdinta
Miltä kätesi tuntuivat? Tunsitko myötätuntoa itseäsi kohtaan?
Vie kätesi harjoituksen tavoin lempeästi rinnallesi tai vatsallesi silloin, kun huomaat, että mieltäsi vaivaa jokin tai huolet painavat. Lempeä kosketus voi rauhoittaa mieltä ja tuoda lämpöä kehoon.
Lähteet
Grove, A. B., Green, B. A., Kaye, S. M. & Sheerin, C. M. 2024. A Narrative Commentary on the Use of a Rational Emotive Behavior Therapy-Informed Group to Address Irrational Beliefs, Posttraumatic Stress Disorder, and Comorbidities. Brain sciences, 14(2), p. 129. doi:10.3390/brainsci14020129
Mielenterveystalo n.d. Suorittajan omahoito-ohjelma.
Oivamieli n.d. Myötätuntoinen käsi.
Opinvoimala n.d. Itsekriittisyys.
TuoVilla 2021. Vaativuus: ”Kun mikään ei riitä”.
Suokas-Cuncliffe, A. 2006. Lapsuuden kompleksisen traumatisoitumisen seuraukset aikuisuudessa. Yleislääkäri 6/2006, vsk 21.
Syömishäiriöliitto 2024. Tunnistatko suorituskarusellin?
Vaativuus lapsena koetun seksuaalitrauman seurauksena on teemana Suomen Delfins ry:n maaliskuun ammatillisesti ohjatuissa keskusteluryhmissä.