Miten seksuaaliväkivalta vaikuttaa siihen, millaisia uskomuksia itsestä on?
Uskomuksilla tarkoitetaan yksilöllisiä tapojamme nähdä asioita ja todellisuuttamme kuvaavia yleistyksiä, meidän mielissämme totuuksiksi muodostuneita käsityksiä. Uskomusten avulla jäsennämme ympäröivää maailmaamme. Uskomukset koskevat laajasti itseämme, käyttäytymistämme, taitojamme ja ympäristöämme. Järkyttävät tapahtumat ja tilanteet saattavat horjuttaa perususkomuksiamme sekä vaikuttavat uskomuksiin itsestämme.
Uskomukset syntyvät yksilöllisen elämänhistoriamme varrella. Niiden juuret löytyvät lapsuudestamme, mutta ne muokkautuvat myös myöhempien kokemustemme myötä. Uskomukset ovat ikään kuin tiivistettyjä kuvauksia tästä henkilökohtaisesta kokemuksellisesta tiedosta. Uskomustemme vuoksi annamme aina asioille yksilöllisiä merkityksiä.
Lapsuuden kokemuksemme vaikuttavat siihen, millaisia uskomuksia itsestämme meille muotoutuu . Itseen kohdistuvat uskomukset voivat liittyä esimerkiksi omaan arvokkuuteen, riittävyyteen tai omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin. Lapsuudessa sisäistämämme uskomukset ovat usein meiltä ”piilossa” ja niiden olemassaoloa voi olla vaikea havaita, koska ne ovat meille usein itsestäänselvyyksiä. Ne ilmenevät ajattelussamme ja toiminnassamme huomaamattamme, jopa automaattisesti. Olemme voineet sisäistää jo lapsena esimerkiksi uskomuksen ”vain itseensä voi luottaa”.
Uskomukset traumaattisten muistojen seurauksena
Traumaattisissa tilanteissa, kuten seksuaaliväkivallan yhteydessä, voi syntyä uskomuksia, jotka eivät enää akuutin tilanteen jälkeen auta meitä pääsemään eteenpäin, vaikka alun perin niiden onkin ollut tarkoitus suojella meitä. Traumaattisen tapahtuman jälkeen uskomukset omista mahdollisuuksista ja tulevaisuudesta voivat muodostua sellaisiksi, etteivät ne palvele kehittymistämme, kuten ”en selviä” tai ”tämä ei lopu koskaan”. Tällaiset uskomukset saavat meidät luottamaan vähemmän omiin mahdollisuuksiimme ja aiheuttavat toivottomuutta.
Identiteettitasolla olevat uskomukset vaikuttavat toimintaamme ja kokemiimme mahdollisuuksiin kaikkein voimakkaimmin. Järkyttävien tapahtumien myötä jokin tietty tapa ajatella voi alkaa hallita käsityksiä itsestämme. Traumaattinen tapahtuma voi vaikuttaa voimakkaasti identiteettiimme, ja siten on mahdollista, että ikään kuin jumiudumme näkemään itsemme ainoastaan kyseisen tapahtuman kautta. Tämä voi vaikuttaa myöhemminkin esimerkiksi siihen, miten koemme itsemme, miten toimimme, mitä emme voi tehdä ja miten tulee toimia.
Me ihmiset olemme kuitenkin paljon muutakin, kuin uskomukset itsestämme. Meillä vain on luonnostaan taipumus uskoa sitä, mitä mielemme meille sanoo. Voimme ajatella esimerkiksi, että ”en selviä tästä”, mutta hetken kuluttua voimmekin huomata olomme ja ajatustemme muuttuneen.
Esimerkkejä itseä koskevista kielteisistä uskomuksista, jotka ovat tyypillisiä lapsena seksuaaliväkivaltaa kokeneille:
”Olen viallinen ja arvoton” ”Kukaan ei voi rakastaa minua”
”Olen tyhmä” ”En ansaitse mitään hyvää”
”En ansaitse apua” ”Kukaan ei usko minua”
”En kelpaa vanhemmaksi” ”Minusta ei ole parisuhteeseen”
”En voi luottaa keneenkään”
”Minulla on leima otsassa, ja kaikki näkevät, mitä minulle on tapahtunut”
Miten lisätä ymmärrystä omia uskomuksia kohtaan?
Se, mitä aikoinaan on tapahtunut, on tapahtunut, emmekä voi enää muuttaa sitä. Muutos voikin sen sijaan tapahtua tavoissa, joilla suhtaudumme itseemme ja tapahtumaan. Muuttuvista uskomuksista löytyy väylä myös omien mahdollisuuksien muutokseen. Tämä ei lainkaan tarkoita sitä, että järkyttävä tapahtuma olisi ollut hyväksyttävä tai oikein, vaan se tarkoittaa mahdollisuuksien rakentamista itselle kyseisen tapahtuman kanssa elämiseen.
Jos jokin asia tuntuu ehdottomalta, se vähentää mahdollisuuksia ja ikään kuin jumiuttaa paikalleen. Olennaista omaa minuutta uskomusten muokkaamisessa ei ole se, mikä on meille totta nyt, vaan pikemminkin se, minkä näemme itsellemme mahdollisena.
Mikäli tunnistaa omien kielteisten uskomustensa kumpuavan menneisyydestä ja ne ovat kovin yksipuolisia, niitä voi olla hyvä tarkastella lähemmin. Itseltään voi kysyä esimerkiksi: Teenkö uskomusten pohjalta useimmiten samat johtopäätökset, vaikka tilanteet vaihtelisivat?
Omien uskomusten tarkastelu, kyseenalaistaminen ja hiljalleen tapahtuva muokkaaminen nykyhetkeen sopiviksi ja aiempaa joustavammiksi auttavat muodostamaan todenmukaisempaa käsitystä itsestä. Todellisuus, ja sen myötä uskomus, voi sisältää samaan aikaan sekä myönteisiä että kielteisiä piirteitä. Toisin sanoen uskomusten on hyvä olla realistisia. Esimerkkejä todenmukaisemmista uskomuksista:
” Kaikki ihmiset tarvitsevat toisinaan apua toisilta ihmisiltä.”
”Avun tarvitseminen ei tarkoita epäonnistumista tai heikkoutta. Se tarkoittaa, että olen ihminen.”
”Olen ihan ok sellaisena kuin olen.”
Paikkaansapitävät uskomukset
Nykyhetkeen sopivat ja paikkansapitävät uskomukset vahvistavat ja ylläpitävät monipuolisesti todenmukaisten, myönteisten asioiden havainnoimista itsestämme. Onnellisuuden, tyytyväisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteiden saavuttamisen kannalta nämä ovat tärkeitä tekijöitä. Kyky muokata sisäistyneitä ja tiukkaan juurtuneita kielteisiä uskomuksia vahvistaa myönteisempää ajattelua, mikä puolestaan voi lisätä tyytyväisyyttä ja toiveikkuutta. Uskomusten oikaiseminen nykypäivään sopivammiksi ja totuudenmukaisemmiksi edellyttävät itsensä arvostamista ja suurta sitkeyttä, sillä lapsuudessa omaksuttuja ajatusmalleja ei käden käänteessä käännetä päälaelleen.
Erityisesti itsekriittisyyden ja häpeän kohdalla on tärkeää muistaa, että tunnereaktiot, automatisoituneet ajatukset ja tulkinnat erilaisista tilanteista ovat kehittyneet tunteiden säätelyn ja ehdollistumisen myötä yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Tämä voi auttaa ymmärtämään, että ne eivät ole ihmisen omaa syytä eikä niitä ole tällöin yksinkertaista hallita. Olennaista on kiinnittää huomiota siihen, miten kohtelee itseään ja miten toivoo toisten ihmisten kohtelevan itseään.
Harjoitus: Ajatukset itsestäsi
(lainattu oivamieli.fi)
Tarkoitus: opettaa olemaan hyväksyvä itseäsi kohtaan.
Kesto: n. 2 min.
Ohje: Harjoitusta varten tarvitset rauhallisen tilan.
Ajattele jotain uskomusta itsestäsi. Ajattele itsestäsi ”olen x” (epäonnistunut, lihava, tyhmä, kukaan ei pidä minusta jne.). Ajattele tätä uskomustasi ja usko kaikin voimin, että olet juuri sitä. Päästä nyt irti tästä mielikuvasta tai ajatuksesta.
Sano sitten itsellesi ”minulla on ajatus, että olen x” (epäonnistunut, lihava, tyhmä, kukaan ei pidä minusta jne.). Havainnoi nyt itseäsi ja huomaa, että sinä olet sinä ja sinulla on tuo ajatus. Päästä taas irti tuosta mielikuvastasi tai ajatuksestasi.
Sano itsellesi ”huomaan, että ajattelen, että olen x” (epäonnistunut, lihava, tyhmä, kukaan ei pidä minusta jne.). Tarkkaile, huomaatko, että olet se, joka huomaa. Käy vielä läpi kaikki kolme vaihetta: ”Olen x. Minulla on ajatus, että olen x. Huomaan, että ajattelen, että olen x.”
Pohdinta
Mitä muutoksia huomasit suhtautumisessasi uskomukseesi? Herättivätkö eri vaiheet sinussa erilaisia tunteita?
Kaikki kolme vaihetta liittyvät uskomukseen itsestäsi:
- Ensimmäisessä lauseessa ”Olen X” koet itsesi saumattomasti määrittelysi mukaisena. Ajatuksesi siitä, mikä olet, ovat yhtä kuin sinä.
- Toisessa vaiheessa huomaat, että käsitys itsestäsi on vain ajatus.
- Kolmannessa vaiheessa huomaat ajattelevasi, että olet jotakin. Tästä minän näkökulmasta huomaat siis ajatustesi sisällön ja huomaat sen, että ajattelet.
Harjoittele tätä erityisesti itseäsi koskevien kielteisten uskomusten suhteen. Kun puet uskomukset muotoon ”huomaan, että minulla on ajatus”, saat niihin etäisyyttä.
Lähteet
Mieli 2024. Istunto 5: Trauma ja muutokset.
Oiva n.d. Ajatukset itsestäsi.
Suomen Delfins ry: n omat materiaalit.
Traumaterapiakeskus. 2019. Vakautumisopas terapeuteille ja traumatisoituneille: Tietoa ja keinoja lapsuuden kaltoinkohtelusta ja traumaoireista (CPTSD) toipumiseen. Helsinki: Helsingin ja Oulun Traumaterapiakeskus ry.
Lue aiheesta lisää:
Haitalliset uskomukset ja ajatusvääristymät