Silmänliiketerapia (EMDR) voi auttaa toipumaan häiritsevistä muistoista
Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä silmänliiketerapia eli EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing) on, ja miten EMDR:sta saatu apu yleensä näkyy konkreettisesti ihmisen arjessa. Silmänliiketerapia voi soveltua lapsuudenaikaista seksuaaliväkivaltaa kokeneen hoitoon tietyiltä osin, esimerkiksi kun halutaan työstää seksuaaliväkivallasta aiheutuneita vaikeita tunteita tai sisäistyneitä käsityksiä itseen liittyen.
Artikkeliin on haastateltu Pauliina Hälistä, joka on psyko- ja traumapsykoterapeutti, yksilö-, pari- ja perheterapeutti, seksuaaliterapeutti ja EMDR-terapeutti.
Mitä silmänliiketerapia on käytännössä?
EMDR-menetelmän perustana ovat ihmisen omat kokemukset, sekä kyky ja halu kohdata kokemuksiinsa liittyviä vaikeita tunteita. Asiakas ja terapeutti yhdessä etsivät tunnetta, joka voi olla ikään kuin jumissa tai lukkiutunut, tai tunnetta, johon ei sanallisesti päästä kiinni.
EMDR voi nopeuttaa toipumista, koska ihminen saa kiinni sellaisista asioista, jotka ovat hänelle erityisen häiritseviä, mutta vaikeasti tavoitettavissa. EMDR:n myötä asiakkaan näkemys kyseisestä tapahtumasta muuttuu realistisemmaksi ja levollisemmaksi. Ihminen saa tavallaan kokonaiskuvan siitä, mitä hänelle on tapahtunut aiempien, usein pirstaleisten ja hajanaisten muistikuvien tilalle. Muutokset tapahtuvat kokonaisvaltaisesti ihmisen mielikuvien, tunteiden, kehon ja uskomusten tasoilla. Usein silmänliiketerapian avulla löydetään jokin sellainen ihmisen kipukohta, jota ei muuten tavoitettaisi esimerkiksi keskusteluun perustuvassa psykoterapiassa.
EMDR:n etuna on se, että siinä voidaan päästä nopeasti ja syvemmälle kiinni sellaisiin kokemuksiin ja tunteisiin, joita ei sanallisesti tavoiteta. EMDR:sta puhutaankin nopeutetun informaatioprosessin mallina. Traumamuistot tallentuvat eri tavalla ihmisen aivoihin kuin muut, neutraalimmat muistot. Traumamuistot voivat tallentua esimerkiksi visuaalisina kuvina, ääninä, hajuina tai erilaisina tunteina. Tällainen epänormaalisti varastoitunut tieto voi aiheuttaa ihmiselle toimintahäiriöitä, koska muisto ei ole tallentunut kielellisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vakavissa tapahtumissa voimakas kokemus varastoituu ihmisen aivoihin, ja tähän kokemukseen liittyy paljon tunteita. Kun tällainen muisto varastoituu pitkäaikaiseen muistiin, se voi häiritä ihmistä pitkiä aikoja, palautuen mieleen toistuvasti ja tahattomasti. Muisto voi ilmetä nykyhetkessä esimerkiksi kokemuksena siitä, että on avuton tai huono. Tällöin ihminen voi ikään kuin olla jumiutunut vaikeaan kokemukseen ajatusten ja tunteiden tasolla, vaikka itse tapahtuma ei enää toistukaan.
Silmänliiketerapiasta on tehty melko paljon tieteellistä tutkimusta suhteessa siihen, miten nuori menetelmä vielä on. Vaikka menetelmän tarkka hyötyä tuottava mekanismi ei vieläkään ole täysin tiedossa, tutkimusten avulla on kuitenkin pystytty näyttämään toteen se, että jo kolmen EMDR-istunnon jälkeen traumatisoituneen henkilön aivoissa on näkyvissä normaalia aktiviteettia. Toisin sanoen, EMDR-menetelmällä pystytään vaikuttamaan vaikeiden kokemusten aiheuttamiin toimintahäiriöihin nopeutetun informaatioprosessin avulla.
Aiheeseen liittyvää tutkimustietoa löytyy esimerkiksi Suomen EMDR-yhdistyksen sivuilta.
Mistä ihminen voi huomata silmänliiketerapian auttaneen?
Keskeisimpiä EMDR:n konkreettisia hyötyjä on se, että ihmistä aiemmin häirinnyt asia ei enää häiritse häntä arjessa. Lyhyen ajan, noin viikon sisään silmänliiketerapiasta ihminen voi huomata voimakasta oloa tai tunnetilaa häiritsevää asiaa kohtaan, sillä EMDR-prosessin sanotaan jatkuvan noin viikon ajan varsinaisesta EMDR-istunnosta. Kuitenkin istunnon jälkeen ihmisen prosessoitua asiaa, voi hän hyvin huomata yhtäkkiä, ettei ole ollenkaan miettinyt häntä aiemmin suuresti häirinnyttä asiaa.
Esimerkiksi lapsuudenaikaisten seksuaalitraumojen kohdalla silmänliiketerapiaa voi hyödyntää erilaisiin seksuaaliväkivallan pitkäaikaisvaikutusten käsittelyyn, kuten itsetunnon, syyllisyyden tunteiden tai muiden ihmisen omaksumien, itseen liittyvien uskomusten työstämiseen. EMDR-työskentelyllä on tällöin mahdollista vahvistaa nimenomaan nykyhetken olotilaa. Terapeutin on kuitenkin tunnettava ihminen tällaisissa tapauksissa niin hyvin, että voidaan varmistua siitä, että ihminen pysyy istunnon aikana oman sietoikkunansa sisällä. Tämä on erittäin tärkeää sen vuoksi, että ihminen voi traumatisoitua aina uudelleen ja uudelleen, jos puhuu vaikeista kokemuksistaan ylivireystilassa. Olon pysyminen sietoikkunassa on siis ensisijaisen tärkeää, ja vasta sitten voidaan yhdessä pohtia silmänliiketerapian mahdollista käyttöä jossakin rajatussa asiassa. Seksuaaliväkivallan kokemuksia itsessään ei käydä läpi EMDR-istunnossa.
Seksuaalitraumoissa silmänliiketerapiaa pidetään harvoin tärkeimpänä hoitomuotona. Tärkeämpänä pidetään ensisijaisesti ihmisen olon vakauttamista, kuten yleisestikin terapioissa. Vakauttamisvaihe on usein pitkäkestoinen, mutta sitäkin tärkeämpi vaihe lapsuudenaikaisen seksuaaliväkivallan käsittelyssä eri terapioissa. Silmänliiketerapia, kuten muutkin terapiat ja toipumiseen tähtäävät avun muodot perustuvat siihen, että ihmisen on lopulta itse tehtävä suurin työ, vaikka terapia suuri tuki ja välineiden tarjoaja onkin. Toipumisprosessi voi tuntua vaikeita asioita läpikäyvän ihmisen näkökulmasta pitkältä ja hitaasti etenevältä. Hälisen mukaan on kuitenkin lohdullista, että toipumista voi ihmisen itsensä huomaamattakin tapahtua jatkuvasti, pienin askelin. Tämän asian sanoittaminen ääneen voi tuoda ihmiselle realismia, ja jopa toiveikkuutta, oman edistymisen suhteen.
EMDR-hoito edellyttää aina asiakkaan ja terapeutin laatiman hoitosuunnitelman, terapeutilta EMDR-pätevyyttä sekä asiakkaan huolellista valmistelemista hoitoon. Lisäksi asiakkaalla tulee aina olla mahdollisuus arvioida hoitoa jälkikäteen.
EMDR-prosessissa on kahdeksan vaihetta:
1. Hoidon suunnittelu, asiakkaan ja hänen taustojensa tunteminen
EMDR-terapeutin tulee tuntea asiakas, jolle menetelmää on mahdollisesti tarkoitus käyttää, sekä arvioitava huolellisesti milloin silmänliiketerapiaa voi ja on hyödyllistä käyttää. Turvallisuustekijät on huomioitava tarkasti, sillä traumamuistojen uudelleenprosessointi voi aiheuttaa hyvin voimakkaita tunteita. Asiakkaan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tunteen on sen vuoksi oltava riittävää.
2. Asiakkaan valmistelu hoitoon
Valmisteluvaiheessa rakennetaan terapeuttista suhdetta, ja asiakkaalle kerrotaan EMDR-menetelmästä ja -prosessista. Asiakkaan kanssa harjoitellaan erilaisia kontrollitekniikoita, joita hän voi tarvittaessa hyödyntää varsinaisen istunnon aikana häiritsevien asioiden tunkeutuessa mieleen. Yleisesti käytetty kontrollitekniikka on turvapaikkaharjoitus, jossa asiakas voi mennä mielen sisäiseen turvapaikkaansa EMDR-istunnossa.
3. Traumatapahtuman subjektiivinen arviointi
Asiakas ja terapeutti etsivät yhdessä asian tai tapahtuman, jota varsinaisessa EMDR-istunnossa tullaan hoitamaan. Yleensä ei ole tarkoitus lähteä työstämään kaikkein vaikeinta kokemusta. Tapahtuman valitsemisen jälkeen asiakas valitsee jonkin mielikuvan, joka edustaa parhaiten kyseistä tapahtumaa. Sitten valitaan yhdessä asiakkaan negatiivinen kognitio, eli kielteinen käsitys tai uskomus itsestä, joka ilmaisee asiakkaan kielteistä käsitystä itsestään traumaattisen tapahtuman yhteydessä. Negatiivinen kognitio voi olla esimerkiksi ”olen huono” tai ”olen arvoton”.
Tämän jälkeen asiakasta autetaan muodostamaan positiivinen kognitio, eli myönteinen käsitys tai uskomus itsestään. Positiivisen kognition on tarkoitus ohjata prosessissa edettävään suuntaan, jolloin asiakkaan positiivinen kognitio toimii realistisempana ja rakentavampana käsityksenä hänestä itsestään. Positiivinen kognitio voi olla vaikkapa ”olen arvokas” tai ”olen ihan yhtä hyvä kuin kaikki muutkin”.
4. Poisherkistäminen
Tässä vaiheessa keskitytään asiakkaan kielteisiin tunteisiin. Vaihe sisältää kaikki asiakkaan reaktiot, kuten muutokset tunteissa ja kognitiivisissa rakenteissa, sekä asiakkaan muut mahdolliset oivallukset. Varsinainen silmänliiketyöskentely lähtee kehotunteen, negatiivisen kognition, traumatapahtumaan liittyvien tunteiden ja vaikean kokemuksen miettimisestä samaan aikaan, kun terapeutti liikuttaa sormiaan ihmisen silmien edessä. Silmänliikkeitä jatketaan niin kauan, kunnes ihmisen tunteissa tai mielikuvissa ei enää tapahdu mitään. Asiakkaan kielteinen käsitys itsestään lievenee ja tapahtuman häiritsevyys vähenee.
5. Juurruttaminen
Tässä vaiheessa huomion kohteeksi nousee aiemmin valitun positiivisen kognition vahvistaminen negatiivisen kognition tilalle. Positiivisen kognition juurruttaminen on mahdollista ainoastaan, kun poisherkistämisvaihe on onnistuneesti saatettu loppuun.
6. Kehon tarkistaminen
Asiakas pitää mielessään alkuperäisen, traumaattisen tapahtuman ja positiivisen kognition samanaikaisesti, sekä käy mielessään kehonsa läpi. Tällä tarkistetaan, onko kehossa vielä jännitystä erilaisten kehon aistimusten muodossa. Mikäli tällaisia on, kehollisia tuntemuksia prosessoidaan myös vielä silmänliikkeiden avulla.
7. Lopettamisvaihe
Asiakkaan palauttaminen emotionaalisesti tasapainoiseen olotilaan tulee varmistaa jokaisen istunnon päätteeksi. Apuna voidaan käyttää erilaisia itsehallintatekniikoita. Asiakasta myös valmistellaan siihen, mitä istuntojen välissä voi tapahtua (esimerkiksi erilaisten voimakkaiden tunteiden ilmeneminen).
8. Uudelleenarviointi
Seuraavassa istunnossa arvioidaan, kuinka asiakas kokee hoidon tulosten muuttuneen tai pysyneen, tai onko ilmaantunut alkuperäiseen tapahtumaan liittyviä muita asioita, joita olisi hyvä jatkossa työstää. Myös hoidon jatkoa suunnitellaan tässä vaiheessa yhdessä.