Tämä artikkeli toimii alustuksena huhtikuun 2026 ammatillisesti ohjatuille vertaistukiryhmille. Lisätietoa kasvokkain kohtaavista ryhmistä löydät täältä ja anonyymista chatryhmästä löydät täältä.
Moni lapsena tai nuoruudessa seksuaaliväkivaltaa kokenut kantaa mukanaan vaikeita ajatuksia itsestään. Saattaa tuntua siltä, että omassa itsessä on jotakin vialla, että on tehnyt jotakin väärää tai ettei ansaitse hyvää kohtelua. Tällaiset ajatukset voivat olla hyvin sitkeitä ja tuntua joskus niin todellisilta, että niitä on vaikea kyseenalaistaa.
On tärkeää sanoa ääneen, että tällaiset ajatukset ovat hyvin tavallisia seksuaaliväkivaltaa kokeneilla ihmisillä. Ne eivät kerro siitä, millainen ihminen oikeasti olet. Usein ne ovat seurausta kokemuksista, joissa lapsen rajat on rikottu ja joissa lapsi on jäänyt yksin yrittämään ymmärtää jotain hyvin vaikeaa. Lapsen mieli koettaa tällaisessa tilanteessa löytää selityksiä tapahtuneelle ja joskus nämä selitykset kääntyvät lasta itseään vastaan.
Seksuaaliväkivaltaa kokeneiden ja heidän läheistensä sekä ilmiötä työssään kohtaavien on hyvä kuulla, millaisia uskomuksia ja ajatuksia itsestä voi syntyä tällaisista kokemuksista – ja miten nämä ajatukset voivat vaikuttaa vielä aikuisuudessakin siihen, miten ihminen näkee itsensä.
Haitalliset uskomukset ja ajatusvääristymät
Uskomuksilla tarkoitetaan tapoja, joilla jäsennämme maailmaa ja itseämme. Ne ovat ikään kuin mielessämme muodostuneita yleistyksiä siitä, millaisia me olemme ja miten maailma toimii. Monet näistä uskomuksista syntyvät jo varhain elämässä.
Lapsena tai nuoruudessa koettu seksuaaliväkivalta voi vaikuttaa syvästi siihen, millainen käsitys ihmiselle muodostuu itsestään. Kun lapsen tai nuoren rajat rikotaan, hän joutuu usein etsimään selitystä tapahtuneelle. Koska lapsen mieli ei kykene hahmottamaan aikuisen vastuuta samalla tavalla kuin aikuisen mieli, lapsi saattaa päätyä selittämään tapahtunutta itsensä kautta. Näin voi syntyä uskomuksia, kuten: “minussa on jotain vialla”, “olen syyllinen” tai “en ansaitse hyvää kohtelua”.
Jos lapsuus on sisältänyt turvattomuutta tai kaltoinkohtelua, uskomukset voivat muodostua hyvin kielteisiksi ja mustavalkoisiksi. Näitä kutsutaan joskus haitallisiksi uskomuksiksi tai ajatusvääristymiksi. Ajatusvääristymät ovat ajatuksia, jotka tuntuvat ihmisestä täysin todelta, mutta jotka eivät välttämättä vastaa todellisuutta.
Lapsena seksuaaliväkivaltaa kokeneille tyypillisiä uskomuksia voivat olla esimerkiksi:
“Olen arvoton tai viallinen.”
“En ansaitse rakkautta tai apua.”
“Keneenkään ei voi luottaa.”
“Minun täytyy selvitä yksin.”
“Jos kerron kokemuksistani, minua ei uskota.”
Tällaiset ajatukset voivat vaikuttaa monella tavalla arkeen ja ihmissuhteisiin. Ne voivat esimerkiksi heikentää itsetuntoa, vaikeuttaa avun pyytämistä tai tehdä luottamisesta toisiin ihmisiin vaikeaa. Ajatusvääristymille on myös tyypillistä, että ne vahvistavat itse itseään: mieli alkaa helposti huomata vain sellaisia asioita, jotka tukevat jo olemassa olevaa uskomusta.
Miksi tällaisia ajatuksia syntyy?
On tärkeää ymmärtää, että tällaiset uskomukset eivät ole merkki heikkoudesta tai epäonnistumisesta. Ne ovat usein syntyneet tilanteessa, jossa lapsi on yrittänyt selviytyä vaikeasta ja turvattomasta kokemuksesta.
Lapsen mieli pyrkii löytämään selityksen tapahtuneelle. Jos turvallisia aikuisia ei ole auttamassa ymmärtämään tilannetta, lapsi saattaa päätyä selittämään tapahtunutta itsensä kautta. Tällainen ajattelu voi auttaa lasta säilyttämään jonkinlaisen hallinnan tunteen vaikeassa tilanteessa. Myöhemmin elämässä nämä samat ajatusmallit eivät kuitenkaan välttämättä enää palvele hyvinvointia.
Voivatko uskomukset muuttua?
Vaikka haitalliset uskomukset voivat olla hyvin sitkeitä, ne eivät ole pysyviä. Ihmisen käsitys itsestään voi muuttua elämän aikana uusien kokemusten myötä.
Ensimmäinen askel muutokseen on usein omien ajatusmallien tunnistaminen. Kun huomaa ajattelevansa esimerkiksi “olen huono” tai “en ansaitse hyvää”, voi pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mistä tällainen ajatus on voinut alun perin syntyä. Onko se todella tämänhetkinen totuus – vai onko se ehkä menneisyydessä syntynyt uskomus?
Ajatusten tarkastelu ei tarkoita, että niiden tilalle pitäisi pakottaa epärealistisen positiivisia ajatuksia. Pikemminkin tavoitteena on löytää joustavampia ja totuudenmukaisempia tapoja nähdä itsensä.
Esimerkiksi tällaisia ajatuksia voi hiljalleen harjoitella:
“Avun tarvitseminen ei tarkoita heikkoutta.”
“Jotkut ihmiset ovat luotettavia, jotkut eivät.”
“Olen ihan ok sellaisena kuin olen.”
Uusien ajatusmallien rakentuminen vie aikaa. Se vaatii usein myötätuntoa itseä kohtaan, harjoittelua ja turvallisia kokemuksia muiden ihmisten kanssa.
Myötätunto itseä kohtaan
Moni seksuaaliväkivaltaa kokenut on hyvin ankara itseään kohtaan. Siksi yksi tärkeä osa toipumista on opetella suhtautumaan omiin ajatuksiin ja tunteisiin myötätuntoisesti.
Ajatukset eivät ole sama asia kuin totuus. Ne ovat mielen tuottamia tulkintoja, jotka ovat usein syntyneet menneisyyden kokemusten pohjalta. Kun oppii huomaamaan omia ajatuksiaan hieman etäämmältä – esimerkiksi ajattelemalla “huomaan, että mielessäni on tällainen ajatus” – niihin voi saada lisää tilaa ja joustavuutta.
Vähitellen tämä voi auttaa rakentamaan lempeämpää ja realistisempaa käsitystä itsestä.
Pohdittavaksi
- Millaisia uskomuksia tai ajatuksia sinulla on itsestäsi?
- Tunnistatko ajatuksia, jotka saattavat liittyä menneisiin kokemuksiin?
- Millainen ajatus itsestäsi voisi olla hieman lempeämpi tai joustavampi kuin nykyinen?
- Millaisissa tilanteissa huomaat suhtautuvasi itseesi myötätuntoisesti?