Syyllisyys, häpeä ja viha
Koettuihin traumoihin liittyvät tunteet voivat tuntua erityisen sietämättömiltä ja vaikeilta kohdata, mutta vaikeiksi koetuilla tunteillakin on oma tarkoituksensa. Hankalat tunteet viestittävät ihmisen kokemuksista, eikä niistä sinällään tarvitse päästä eroon. Tunteen tunnistaminen ja sanoittaminen on tärkeää, sillä sen myötä tunnetta voi reflektoida ja sen voi jakaa toisen ihmisen kanssa. Vaikeistakaan tunteista ei vapaudu siten, että ne katoaisivat täysin. Tällaisten tunteidenkin kanssa pyritään siihen, että ymmärrys omaa kokemusta kohtaan lisääntyisi ja sen aiheuttaman kivun kestäisi paremmin. Vaikeiksi koetut tunteet antavat usein tietoa siitä, mikä olisi tarpeellista tai hyödyllistä juuri nyt, sillä tunteet ovat tarkoituksenmukaisia viestejä omista tarpeista. Ikäviäkin tunteita kannattaa kuunnella, koska omista tarpeista huolehtiminen on tärkeää hyvinvoinnin kannalta.
Syyllisyys
Lapsena seksuaaliväkivaltaa kokenut syyllistää usein kaikkein eniten itseään tapahtuneesta. Lapselle on ominaista, että hän hakee selitystä itsestään silloin, kun hän ei ymmärrä, mitä on tapahtunut. Lapsi ei kehitystasonsa vuoksi vielä ymmärrä tapahtunutta, mutta silti lapselle herää hyvin helposti syyllisyyden tunne tapahtuneesta. Ihmiselle on luontaista yrittää selittää itselleen tapahtunutta, ja tyypillisesti seksuaaliväkivaltaa kokenutta mietityttää, mitä olisi tapahtunut, jos hän itse olisi toiminut jollain toisella tavalla.
Syyllisyyden tunne saattaa olla myös yritystä käsitellä häpeän tunnetta; jos on syyllinen johonkin, on näin ollen vastuussa tapahtuneesta ja täten myös kykeneväinen tulevaisuudessa vaikuttamaan asioiden kulkuun esimerkiksi muuttamalla omaa toimintaansa. Seksuaaliväkivallassa lapsella ei avuttomuutensa eikä riippuvaisen ja alisteisen asemansa vuoksi ole kuitenkaan mahdollisuutta ottaa tilannetta hallintaansa eikä saada muutosta aikaan. Tämä usein vain lisää syyllisyyden ja häpeän taakkaa, vaikka vastuu tapahtuneesta ei kuulu lapselle.
Häpeä
Toisen ihmisen tekemä väkivalta aiheuttaa häpeää, ja seksuaaliväkivalta aiheuttaa aivan erityistä häpeää. Ajatus siitä, että ei ole itse pystynyt estämään tapahtunutta, vahvistaa häpeän tunnetta ja huonommuuden kokemusta. Seksuaaliväkivalta sekä kokemus hylätyksi tulemisesta syventävät häpeää niin, että siitä voi tulla osa persoonallisuutta, ulottuen syvälle ”solutasolle” asti.
Häpeä voi synnyttää tarvetta kieltää tapahtunut, mikä voi estää avun hakemisen. Lapsuudessa tapahtuneessa seksuaaliväkivallassa voimakkaat yksinjäämisen, epäonnistumisen ja erilaisuuden kokemukset aiheuttavat häpeää. Mikäli kasvuympäristössä olevat aikuiset eivät ole havainneet tai ymmärtäneet lasta, voi syntyä kokemus, ettei ole tullut nähdyksi eikä kuulluksi hädässä. Kokemus yksin jäämisestä vaikeiden asioiden kanssa aiheuttaa hylätyksi tulemisen tunteen ja tunteen siitä, ettei ole riittävän arvokas eikä tärkeä esimerkiksi omille vanhemmilleen. Häpeän tunne voi liittyä myös omaan avuttomuuteen, keinottomuuteen, mahdolliseen lamaantumiseen tai ristiriitaisiin mielihyvän tunteisiin seksuaaliväkivallan tapahtuessa.
Viha
Viha on luonnollinen tunne niin itselle tapahtunutta vääryyttä, omaa keinottomuutta, itseä kuin seksuaaliväkivallan tekijää kohtaan. Viha kohdistuu lisäksi toisinaan myös muihin läheisiin ihmisiin, jotka olisivat voineet auttaa, mutta eivät ole tehneet niin.
Lapsena koettuun seksuaaliväkivaltaan liittyen viha on ymmärrettävää, sillä luottamus toiseen ihmiseen on rikottu ja omia rajoja ja itsemääräämisoikeutta on loukattu vakavalla tavalla. Seksuaaliväkivaltaan liittyvä vallankäyttö ja alistaminen aiheuttaa sen, että lapsi menettää oman toimijuutensa ja joutuu toisen ihmisen seksuaalisen toiminnan kohteeksi. Aikuisena tämä voi herättää vihaa, kun on jo kykyä ymmärtää, kuinka väärin kyseinen asetelma on ollut.
Traumatisoituneelle myös erilaisten hyvän olon tunteiden, kuten ilon ja onnellisuuden, tunteminen voi tuntua vaikealta. Tällaiset tunteet voivat herättää traumatisoituneessa ajatuksia esimerkiksi siitä, onko hän ansainnut iloa ja onnea, tai onko kaikki tapahtunut poispyyhitty ja merkityksetöntä, jos hän voi hyvin. Lisäksi hyvän olon tunteet voivat muistuttaa traumatapahtumista, joissa seksuaaliväkivaltaa on voinut edeltää mukavia asioita ja turvallista oloa. Tällöin hyvän olon tunteet voivat yhdistyä seksuaaliväkivallan kokemukseen hyvin ikävällä ja ristiriitaisella tavalla.
Lähteet
Heikinheimo, A. & Tasola, S. 2004. Vain muistamalla voi unohtaa: Seksuaalisesti hyväksikäytettyjen naisten ryhmäterapia – Tie toipumiseen. Jyväskylä: Kopijyvä Oy. Pääset lukemaan kirjan sivultamme ”Hyödyllisiä linkkejä”.
Suokas-Cunliffe, A. & Ahlström, N. 2015. Häpeästä myötätuntoon: Näkökulmia vakavaan traumatisoitumiseen. 1. painos. Helsinki: Traumaterapiakeskus ry.
Suokas-Cuncliffe, A. Tuhat tapaa paeta – pelko mielensisältöjä kohtaan.
Väestöliiton asiantuntija- ja lääkärilausunto oikeudenkäyntiä varten – Lausunto seksuaalisen trauman vaikutuksesta nuoreen.
Suomen Delfins ry:n keskusteluryhmien lokakuun teemana on Seksuaaliväkivallan kokemukseen liittyvät tunteet – syyllisyys, häpeä ja viha