AMK Opinnäytetyön esittely: Seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneiden naisten synnytyskokemukset

Raskaana oleva ja tukihenkilö ovat vastaanotolla. Hoitaja kirjaa tietoja.

Suomen Delfins ry oli sai olla yhteistyötahona opinnäytetyössä. Tässä artikkelissa perehtymisen kohteena on kyseiseen opinnäytetyö joka on kokonaan luettavissa täällä.

Seksuaalisella kaltoinkohtelulla on usein vaikutuksia jokaisella elämän osa-alueella. Oulun ammattikorkeakoulun kätilöopiskelijat Sanni Kosonen ja Emma-Sofia Orreveteläinen syventyivät aiheeseen kätilön ja synnyttäjän näkökulmasta keväällä 2022 julkaistussa opinnäytetyössään: Seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneiden naisten synnytyskokemukset – ”Se turvallisuuden tunne on keskeisin tekijä kätilön ja synnyttäjän välillä.”

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia synnytyskokemuksia on elämänsä aikana seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneilla naisilla ja kerätä tietoa siitä, millaisia asioita kätilöiden tulisi ottaa erityisesti huomioon heidän kohtaamisessaan ja hoidossaan synnytysosastoilla.
Tavoitteena oli saada seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneilta naisilta kertomuksia heidän synnytyskokemuksistaan sekä kehittää ja tuoda esiin niitä tietoja ja taitoja, joita kätilöiltä erityisesti toivotaan seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneen hoidossa synnytysosastoilla.

Kosonen ja Orreveteläinen toteuttivat opinnäytetyön yhteistyössä Suomen Delfins Ry:n sekä Vuolle
Setlementti ry Oulun Tyttöjen Talon kanssa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena avoimen haastattelun keinoin.

Opinnäytetyö käsittelee aihetta kokonaisuutena. Siinä selvitetään mitä tarkoittaa seksuaalisuus, pitäen sisällään seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja seksuaalioikeudet. Työssä kerrotaan mitä on seksuaalisuutta loukkaava väkivalta ja käydään läpi seksuaalisen traumakokemuksen määritelmää sekä toipumista. Synnytyskokemuksen asiakokonaisuudessa seksuaalisen traumakokemuksen vaikutus huomioidaan kattavasti, erityisesti synnytyspelon osalta.

Työssään Kosonen ja Orreveteläinen keräsivät synnytyskokemuskertomuksia, joista he saivat arvokasta tietoa siitä, millaisia synnytyskokemuksia seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneilla naisilla on. Tutkimuksen mukaan synnytyskokemuksiin vaikuttavia tekijöitä on synnyttäjän oma traumatietoisuus synnytyksen hetkellä, synnytykseen valmistautuminen sekä hoitohenkilökunnan toiminta synnytyksen aikana. Työssä vahvistui myös yleinen käsitys siitä, että synnyttäjän kokemus synnytyksestä oli yhteydessä synnytyksen jälkeiseen aikaan, mikä näkyi muun muassa ahdistuneisuutena ja varhaisen kiintymyssuhteen muodostumisen haasteina äidin ja vauvan välillä. Seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan aiheuttamilla traumoilla oli opinnäytetyön mukaan selkeä vaikutus synnytyskokemuksiin.

Traumatietoisuus nousi esiin tutkimuksessa tärkeänä synnytyskokemusten osatekijänä:

  • moni haastateltava ei ollut täysin tietoinen traumakokemuksistaan ennen synnytyksiä tai eivät olleet käsitelleet niitä aiemmin elämänsä aikana
  • moni kertoi ahdistuneisuuden tunteen kokemisesta synnytyksessä tai sen jälkeen ja haasteista esimerkiksi vauvan hoidossa
  • mielikuvia traumaattisista tapahtumista saattoi nousta pintaan, traumakokemuksista saatettiin olla tietoisia, mutta niitä ei ollut aktiivisesti ajateltu tai käsitelty
  • osa koki haastavana, ettei ollut täysin tietoinen traumoista ennen raskautta ja synnytystä, jolloin niistä kertominen äitiysneuvolassa tai synnytysosastolla ei toteutunut

Opinnäytetyössä selvisi seuraavaa oman trauman sanoittamisesta ja esiintuomisesta terveyden huollon ammattilaiselle:

  • traumasta kertomiseen ja sen sanoittamiseen vaikuttaa tietoisuus traumasta ennen raskautta ja synnytystä
  • osa haasteltavista puhui kertomisen vaikeudesta ja pelon sekä häpeän vaikutuksesta uskallukseen ja haluun kertoa
  • useampi mainitsi kertoneensa vain muutamille ihmisille elämänsä aikana
  • jotkut toivat esiin, että olivat kertoneen hoitohenkilökunnalle vasta seuraavissa raskauksissa, tähän saattoi vaikuttaa traumojen käsittelemättömyys ensimmäisessä raskaudessa tai se ettei haastateltava ollut kokenut hyväksi tuoda asiaa esiin
  • useammassa haastattelussa kävi ilmi, että nyt tiedostaessaan trauman ja käsiteltyään sitä haastateltavat haluaisivat mahdollisessa uudessa raskaudessa tuoda traumataustan esiin henkilökunnalle esimerkiksi sen takia, että hoitajat osaisivat toimia raskausaikana ja synnytyksessä toivotulla tavalla huomioiden traumataustan

Tutkimuksessa nousi esiin tärkeitä näkökulmia liittyen rajojen rikkoutumiseen:

  • joillakin haastateltavilla oli jonkinlainen väkivaltakokemus synnytyksen aikana esimerkiksi konkreettisen toimenpiteen tai tutkimuksen aikana joko ulkoisten tekijöiden tai sisäisen tunteen takia
  • kokemus väkivallasta saattoi olla myös sisäinen esimerkiksi niin, että tuli tunne oman kehon tekemästä väkivallasta, tämä saattoi liittyä esimerkiksi siihen, että oli kehon hallinnan menettämisen kokemuksia
  • useilla haastateltavilla oli kokemus siitä, ettei mieli pysynyt mukana synnytyksessä tai kestänyt synnytyksen aikaisia tapahtumia ja toimenpiteitä
  • pelot gynekologisia toimenpiteitä ja tutkimuksia kohtaan olivat joillakin ilmenneet jo ennen raskautta ja joillekin synnytyksessä esiin tullut pelko ja ahdistuneisuus sekä väkivallan kokemus toimenpiteistä loi toiveen, ettei kukaan koskisi heihin tapahtumien jälkeen

Lapsivuodeajasta moni haastateltava oli kertonut, että ahdistuneisuus, masentuneisuus ja pelkotilat nousivat esiin. Joiden toimintakyky ja arjessa pärjääminen saattoivat laskea merkittävästi synnytyksen jälkeen. Tällaiset tunteet eivät kaikilla olleet yhteydessä negatiiviseen synnytyskokemukseen vaan ahdistuneisuuden tunteet saattoivat esimerkiksi liittyen vauvan syntymän myötä pintaan nousseisiin traumamuistoihin, ja ne sekä toimintakyvyn lasku saattoivat kestää pidemmän aikaa synnytyksen jälkeen, kunnes psyykkinen vointi kohentui.

Henkilökunnan asiantuntemattomuus nousi haastatteluaineistosta esiin:

  • kätilöiden koettiin olevan neuvottomia ja osaamattomia traumataustaisen hoitamisessa, vaikka haastateltava olisi tuonut esiin traumataustan ja dissosiaatiohäiriön
  • jotkut olivat kokeneet raskaaksi ja lamaannuttavaksi sen, että olivat joutuneet selittämään henkilökunnalle, mitä dissosiaatiohäiriö tarkoittaa ja miten se käyttäytymisessä ja reagoinnissa näkyy
  • jotkut olivat kertoneet traumataustasta pelkopolilla, mutta kokeneet, etteivät olleet saaneet riittävästi keskusteluapua
  • haastateltavilta tuli selkeä toive, että kätilöillä olisi enemmän tietotaitoa psyykkisistä ongelmista ja traumoista
  • monessa haastattelussa tuli ilmi, ettei henkilökunta voinut olla tietoinen traumataustasta, koska se ei ollut missään vaiheessa tullut esille, tällaisessa tilanteessa toiveena olisi ollut, että kätilö olisi rohkeasti ottanut puheeksi synnyttäjän aiemmat kokemukset ja mahdollisen traumataustan, jos käyttäytymisessä ja reagoinnissa olisi ollut viitteitä tällaiseen, toivottiin kykyä nähdä pintaa syvemmälle, tilanteen lukutaitoa ja rohkeaa puheeksi ottamista

Synnytystarinoissa oli noussut esiin ulkopuolisuuden kokemus, ettei ollut tilanteessa tai kehossaan täysin läsnä, mielen kehosta irtaantumisen kokemuksia. Näistä kokemuksista oli voinut seurata pahaa mieltä ja ahdistusta. Kehosta irtaantumisen syyksi kerrottiin omien traumojen pintaan nouseminen ja erilaiset tunteet (muun muassa kipu, jännitys, pelko). Synnyttäjä saattoi kokea synnytyksen aikana takaumia. Haastateltavilla oli erilaisia triggereitä (trauman laukaisijoita), jotka aiheuttivat siirtymisen tarkkailemaan ulkopuolelta. Opinnäytetyössä selvitetään taustakirjallisuudesta, että ” n ihmisen psyykkinen sietokyky ylittyy traumaattisessa tilanteessa, jolloin ihmisen mieli voi puolustaa itseään luomalla dissosiatiivisen tilan; lyhytkestoisena se voi olla myönteinen ihmisen psyykkisen selviytymisen kannalta mutta pitkäaikaisena se altistaa muulle psyykkiselle sairastamiselle.”

Lapsen sukupuolella oli muutaman haastateltavan vastausten perusteella vaikutusta äidin ahdistuneisuuteen tai pelkoon nimenomaan, jos he odottivat tyttölasta. Pelko saattoi liittyä tytön pesemiseen, vaipan vaihtoon ja pukemiseen, synnytys saatettiin kokea raskaampana kuin pojan synnytys (traumaattisten mielikuvien noustua synnytyksessä), tytön kasvattaminen saattoi tuntua haastavammalta omien traumakokemusten takia ja omat traumakokemukset saattoivat nousta voimakkaasti oman lapsen tultua ikään, jossa haastateltava oli ollut seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan tapahtuessa.

Henkinen traumakokemus muodostui joillekin haastateltaville, he kokivat synnytyksen ajattelemisen jälkikäteen henkisesti raskaaksi ja kivuliaan tuntuiseksi. Mielikuvat synnytyksestä saattoivat olla hyvin negatiiviset, mikä johtui muun muassa väkivallan kokemisen tunteista, kontrollin menettämisestä tai muista siihen liittyvistä tapahtumista. Jotkut kokivat taas, että synnytys oli ollut positiivinen kokemus ja ahdistus sekä negatiiviset mielikuvat liittyivät etupäässä synnytyksen jälkeiseen aikaan.

Varhaisen kiintymyssuhteen muodostumisen haastetta ilmeni joillain haastateltavilla: pelon ja huolen tunteita lasta kohtaan ja vauvan hoitamiseen liittyviä haasteita. Vauvan synnyttyä saattoi tulla takaumia aiemmista traumaattisista kokemuksista, jotka vaikeuttivat lapsen hoitoa. Haasteet saattoivat myös liittyä synnytyksen tilanteisiin, joista jäi negatiivinen mielikuva tai kokemus.

Kosonen ja Orreveteläinen kartoittivat opinnäytetyössään, mitä haastateltavat olisivat erityisesti toivoneet kätilöltä synnytyksen aikana seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneen synnyttäjän kohdalla. Vastauksissa oli eroja, mutta esiin nousi toiveet turvallisuudesta, läsnäolosta, kiireettömyydestä, kätilön aktiivisuudesta, kommunikoinnista, fyysisestä tukemisesta ja synnyttäjän kontrollin tunteen vahvistamisesta. Näiden toiveiden sisältöjä opinnäytetyö avaa kattavasti.

Opinnäytetyön johtopäätöksissä Kosonen ja Orreveteläinen toteavat, että ”seksuaalisuutta loukkaavan
väkivallan kokemuksella on kokonaisvaltaisia vaikutuksia naisen elämänkaareen sekä raskauteen
ja synnytykseen.” Suurin osa haastateltavista kuvasi oman traumakokemuksensa tiedostamisen epätäydellisyyttä ja haastetta kommunikoida asiasta terveydenhuollon henkilöstön kanssa, joka vaikuttaa siihen, miten synnytys koetaan. Tutkimus osoittaa myös, että: ”Synnytys tai raskauden jälkeinen aika oli laukaiseva tekijä traumojen uudelleen aktivoitumiseen, mikä kertoo siitä, kuinka tärkeää on kartoittaa jo raskauden alussa mahdolliset aiemmat traumakokemukset, jotta traumojen uudelleen aktivoitumista voidaan ennaltaehkäistä ja synnyttänyttä tukea mahdollisimman hyvin. Negatiivisesti synnytyskokemuksiin on vaikuttanut merkittävästi kokemus hoitohenkilökunnan vähäisestä tietoperustasta mielenterveyden haasteita kohtaan.” Tutkimuksen mukaan synnytyskokemukseen positiivisesti vaikuttaa kokemus turvallisuudesta, oman kontrollin tunteen säilyminen, tilanteiden sanoittaminen, kätilön läsnäolo ja erityisesti tämän rauhallisuus, hyväksyntä ja äidillisyys. Tuloksissa korostuu itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, avoimen kommunikoinnin merkitys ja traumakokemusten suora puheeksi ottaminen jo raskauden alkuvaiheessa, sen aikana ja synnytyksessä.

Luottamuksellista apua ja neuvoja myös:

SOITA NEUVONTA­PUHELIMEEN

Puhuminen helpottaa aina!
Neuvomme
ja autamme sinua eteenpäin.
Neuvontapuhelin
050 583 5000

ma 9-10, to 13-14

Varaa aika puhelintapaamiseen:
Ajanvarauskalenteri

JUTTELE KANSSAMME CHATISSA

Koulutetut chatpäivystäjät neuvovat, auttavat ja tukevat sinua verkossa.

Chat
ma 12-14 ja 18-20

Voit myös varata ajanvarauschatin:
Ajanvarauskalenteri

TULE KESKUSTELU­RYHMÄÄN

Tule keskustelemaan ja saamaan vertaistukea samaa kokeneilta liveryhmässä tai chatissa. 

Tapaamisia järjestetään
eri puolella Suomea ja verkossa.
Katso paikkakunnat ja ajat:

APUA TUKISUHTEESTA

Tukisuhde oman voinnin pohdintaan koulutetun tukihenkilön kanssa.

TAI

Seksuaalineuvonnan tukisuhde oman itsen ja/tai parisuhteen pohdintaan koulutetun tukihenkilön kanssa.

SOITA NEUVONTAPUHELIMEEN

Neuvontapuhelin apunasi.
050 583 5000

ma 9-10, to 13-14

Varaa aika puhelintapaamiseen.
Ajanvarauskalenteri

JUTTELE KANSSAMME CHATISSA

Koulutetut vapaaehtoistyöntekijät neuvovat, auttavat ja tukevat sinua verkossa.
Chat ma 12-14
(kerran kuussa ma-ilta,
katso ajat täältä)

Voit myös varata ajanvarauschatin:
Ajanvarauskalenteri

TULE KESKUSTELURYHMÄÄN

Keskustelua ja vertaistukea samaa kokeneilta, turvallisesti ja ohjatusti livenä ja chatissa.


Tapaamisia järjestetään
eri puolella Suomea ja verkossa.
Katso paikkakunnat ja ajat:

APUA TUKISUHTEESTA?

Tukisuhde oman voinnin pohdintaan koulutetun tukihenkilön kanssa.
TAI
Seksuaalineuvonnan tukisuhde oman itsen ja/tai parisuhteen pohdintaan koulutetun tukihenkilön kanssa.

Scroll to Top