Resilienssi-sana vilahtelee yhä useammin hyvinvointia ja mielenterveyttä käsittelevissä artikkeleissa. Elämme nyt yhdessä varsin poikkeuksellista aikaa. Meillä ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta tavata ystäviä, käydä harrastuksissa ja kokea yhteenkuuluvuutta erilaisten arjen yhteisöjemme kanssa. Jopa kosketus ja läheisyys ovat kortilla.
Mitä resilienssi on?
Soili Poijula kirjoittaa kirjassaan Resilienssi – muutosten kohtaamisen taito, ettei resilienssille ole yhtä kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää. Se on monipuolinen sateenvarjokäsite, joka soveltuu kuvaamaan yksilön, perheen, organisaation kuin systeemien ja kulttuurin kykyä suuntautua uudelleen.
Yksilötasolla resilienssi tarkoittaa hyvää sopeutumiskykyä stressaavissa ja vaikeissa olosuhteissa. Jokainen ihminen reagoi vastoinkäymisiin omalla tavallaan ja psykologinen joustavuus auttaa selviämään vaikean tilanteen yli. Resilienssiin vaikuttavat ainakin perimä, temperamentti sekä kasvatus. Resilienssillä on myös tapana kasvaa iän myötä, sillä ihmisellä on mahdollisuus oppia aiemmista kokemuksistaan.
Resilienssiä on mahdollista vahvistaa
Resilienssi ei ole ihmisen pysyvä ominaisuus, vaan sitä on mahdollisuus harjoittaa ja vahvistaa koko elämän ajan. Sen määrä elämässä voi myös vaihdella. Joskus tuntuu, että ei selviä siitä, että auto meni hajoamaan juuri nyt ja toisessa hetkessä se ei tunnu kovinkaan suurelta tapahtumalta. Resilienssiä voi parantaa huolehtimalla itsestä arjessa. Rutiinit tuovat turvaa. Liikunta, hyvälaatuinen ravinto ja riittävä uni auttavat jaksamaan.
Aiemmista kokemuksista voi ammentaa oppia. Vaikeassa tilanteessa voi pysähtyä tarkastelemaan sitä, miten on aiemmin selvinnyt ylivoimaiselta tuntuvassa tilanteessa. Omien toimintatapojen tarkasteleminen on opettavaista. Ovatko aiemmat toimintatavat olleet selviytymistä tukevia, vai jälkikäteen tarkasteltuna jopa haitallisia.
Luonnossa liikkuminen ja oleilu lisäävät tutkimusten mukaan ihmisen hyvinvointia. Stressin, ahdistuksen ja masennuksen oireet voivat lievittyä luontoympäristössä. Olemme Suomessa siinä onnellisessa asemassa, että luontoympäristö alkaa monilla jo kotiovelta. Lähiluonnosta on mahdollisuus löytää itselleen luontopaikka, jossa voi eri aistein kokea vuodenaikojen muutoksen. Luonnon rauhoittavasta vaikutuksesta on mahdollisuus nauttia myös virtuaalisilla metsäkävelyillä.
Ihmisillä on luontainen tarve sosiaalisuuteen. Haluamme olla osa yhteisöä ja viettää aikaa yhdessä meille tärkeiden ihmisten kanssa. Nyt, kun meidän mahdollisuuttamme sosiaaliseen vuorovaikutukseen on rajoitettu, tarvitsemme joustavuutta ja kykyä luoda uusia tapoja pitää yhteyttä ja olla yhdessä. Erilaiset etäyhteydet luovat tähän mahdollisuuden. Uuden tavan toteuttaminen vaatii opettelua ja tekniikan haltuunottoa. Toisaalta tämä tilanne mahdollistaa myös paluuta johonkin jo ehkä hieman unohtuneeseen. Kenelle sinä voisit tänään kirjoittaa kirjeen tai postikortin?
