Tammikuun ryhmän alustus
Lapseen kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta käytetään monia termejä, kuten seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalisen koskemattomuuden loukkaaminen ja seksuaalinen kaltoinkohtelu. Kaikissa näissä on kyse seksuaalisesta väkivallasta – teoista tai puheista, jotka rikkovat lapsen rajoja ja vahingoittavat häntä henkisesti tai fyysisesti.
Seksuaaliväkivallan ei tarvitse sisältää fyysistä kontaktia, kosketusta, pakottamista, fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa – se on silti seksuaaliväkivaltaa, kun teot tai puheet rikkovat lapsen rajoja, itsemääräämisoikeutta ja ikätasoista kehitystä.
Seksuaaliväkivallan tekomuotoja ovat esimerkiksi pakottaminen seksiin, suutelemiseen, itsen tai toisen kosketteluun tai seksiin liittyvien asioiden katselemiseen tai kuuntelemiseen. Se voi olla esimerkiksi seksuaalissävytteistä puhetta, nimittelyä, luvatta kuvaamista, pakottamista katsomaan seksuaalista materiaalia tai seksin ostamista alaikäiseltä. Se voi tapahtua kasvotusten tai digitaalisesti.
Seksuaaliväkivaltaa on myös se, että aikuisen seksuaalisuus tuodaan lapsen kokemusmaailmaan – esimerkiksi lapsen altistaminen aikuisten seksille tai seksuaalisesti rajattomalle puheelle. Myös seksuaalisuuteen liittyvän ikätasoisen tiedon ja seksuaalikasvatuksen puuttuminen tai kieltäminen voivat vahingoittaa lapsen kehitystä.
Suomen rikoslaki käyttää termiä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, mutta sana on harhaanjohtava eikä onnistu kuvaamaan tekojen vahingollisuutta lapselle: lapsen näkökulmasta hyväksikäytössä ei ole mitään hyvää. Kyse on aina väkivallasta, ei seksuaalisesta kokemuksesta, vaikka lapsen keho reagoisikin väkivaltatilanteessa.
Miten seksuaaliväkivalta vaikuttaa lapseen?
Seksuaaliväkivalta muokkaa lapsen elämää monella tasolla. Jos väkivalta alkaa hyvin varhain, lapsi saattaa kasvaa sen keskellä ymmärtämättä, että teot ovat väärin häntä kohtaan. Myöhemmin äkillisesti alkanut seksuaaliväkivalta taas rikkoo lapsen aiemmin turvallisena pitämän maailman ja todellisuuden.
Lapsen mielelle seksuaaliväkivalta on hämmentävä, ristiriitainen ja usein pelottava kokemus. Vaikka lapsi aavistaisi tapahtuneen olevan väärin, hän vaikenee helposti – tai hänet vaiennetaan. Jos lapsi ei voi ilmaista tunteitaan, hän joutuu usein tukahduttamaan ne.
Ajan myötä sekä itse väkivalta että sen salaaminen vaikuttavat syvästi lapsen kehittyvään persoonaan. Jatkuva pelko, epävarmuus ja turvattomuuden ilmapiiri vahingoittavat lasta ja muokkaavat lapsen tapa kokea itsensä ja maailman. Tämä voi synnyttää sisäistä sekasortoa, ristiriitoja ja kokemuksen omasta poikkeavuudesta tai huonommuudesta.
Joskus mieli suojelee lasta piilottamalla muistoja. Vaikka tapahtumat unohtuvat, niiden vaikutukset voivat näkyä myöhemmin tunteissa, ihmissuhteissa tai omassa minäkuvassa. Vakava tai pitkään jatkunut seksuaaliväkivalta muuttaa lapsen käsitystä itsestä, muista ja maailmasta. Oma minäkuva voi vääristyä, ja turvallisetkin tilanteet alkavat tuntua uhkaavilta. Pitkittynyt väkivalta voi synnyttää haitallisia uskomuksia, tunne-elämän häiriöitä ja pahimmillaan mielen lohkoutumista.
Kun lapsuuden seksuaaliväkivalta tulee tietoisuuteen aikuisena
Lapsena koettu seksuaaliväkivalta voi vaikuttaa elämään pitkälle aikuisuuteen. Moni tunnistaa kokemuksensa vasta myöhemmin, mikä voi tuntua hämmentävältä, pelottavalta tai jopa musertavalta. On täysin luonnollista, että mielelle on vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä, että omaan lapsuuteen on kuulunut seksuaaliväkivaltaa.
Asian ymmärtämistä ja käsittelyä voi vaikeuttaa myös se, jos ei ole tarkkoja muistoja tapahtuneesta. Ihmiselle on tyypillistä etsiä varmuutta ja selkeitä faktoja, mutta kaikkia yksityiskohtia ei aina ole mahdollista saada takaisin. Lapsena seksuaaliväkivaltaa kokeneella saattaa olla pelkoa siitä, että seksuaaliväkivallan aiheuttama tuska kulkee mukana lopun elämää. On tärkeää muistaa, että vaikka muistot palaavat nyt ja voivat tuottaa hyvin vaikeita oloja, itse väkivalta on menneisyyttä – tässä hetkessä olet turvassa.
Traumatisoituneelle aikuiselle ei aina ole selvää, miten lapsuuden kokemukset liittyvät hänen tämänhetkisiin ihmissuhdehaasteisiinsa tai tunne-elämän vaikeuksiin. Yhteyksien tunnistaminen on kuitenkin tärkeä askel: se lisää itseymmärrystä, auttaa purkamaan mielen solmuja ja tukee tasapainoisempaa selviytymistä elämässä.
Voiko lapsena koetusta seksuaaliväkivallasta toipua?
Toipuminen riittävissä määrin on mahdollista jokaiselle, ja jokaisen toipumisprosessi on yksilöllinen. Toipumista voi tukea se, että käy läpi kokemukseen liittyviä tunteita, kuten häpeää, vihaa ja surua, sekä rakentaa uudelleen luottamusta ja turvallisuuden tunnetta.
Osa lapsena seksuaaliväkivaltaa kokeneista toipuu – joko itsekseen tai ammattiavun avulla – siten, ettei trauma enää juuri vaikuta arkeen. Osa seksuaalitraumaa kantavista jatkaa elämäänsä ja sopeutuu siihen, että trauma vaikuttaa aina jollain tasolla omaan elämään. Traumasta huolimatta elämä voi olla monella tapaa täyttä, merkityksellistä ja hyvää. Aikuisuudessa on myös mahdollista saada turvallisia ja korjaavia kokemuksia, jotka tukevat kokonaisvaltaista toipumista.
Löydät tarkemmat tiedot ryhmistämme täältä.