Lapseen kohdistuva seksuaaliväkivalta on aina vakavaa väkivaltaa, vaikka siihen ei liittyisi fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa. Se on vallankäyttöä vahvemman taholta suhteessa heikommassa asemassa olevaan ja se ilmenee lapsen seksuaalisuutta ja intiimiyttä loukkaavalla tavalla. Seksuaaliväkivaltaan liittyy suuri häpeän ja syyllisyyden leima, jota uhri kantaa mukanaan, minkä takia lasten ja nuorten, mutta myös aikuisten, on vaikeaa kertoa kenellekään kokemastaan väkivallasta. Siitä syystä seksuaalirikollisuus ja seksuaaliväkivalta ovat piilorikollisuutta.
Suurimmat esteet seksuaaliväkivallasta kertomiseen ovat yleensä valtava häpeä ja syyllisyys. Usein seksuaaliväkivallan koetaan olleen omaa syytä. Jos asiasta rohkenee kertoa, kenenkään ei uskota uskovan. Jos seksuaaliväkivallan kokemusta vähätellään tai uhrin kertomukseen ei uskota, hänen on vaikea luottaa omiin tunteisiinsa jatkossa. Myös omien tunteiden tunnistaminen voi vaikeutua, jos on kokenut, ettei niillä ole merkitystä.
Seksuaaliväkivallan tekijä voi myös manipuloida uhrinsa uskomaan, että uhri olisi halunnut olla seksuaalisessa kanssakäymisessä tekijän kanssa tai jopa houkutellut hänet seksuaalisiin tekoihin. Tällainen voi saada tuntemaan, että omat tunteet olisivat vääriä, minkä seurauksena on vaikea luottaa itseensä ja toisiin ihmisiin. Seksuaaliväkivallan kokemuksen mitätöiminen voi johtaa vakavaan psyykkiseen sairastumiseen.
Seksuaaliväkivallan sanoittaminen
Seksuaaliväkivaltakokemukselle voi olla vaikeaa löytää oikeita sanoja. Vaikka sanat tapahtumalle olisivat olemassa, voivat häpeän ja väärän syyllisyyden tunteet saada ajattelemaan, että kyseessä on niin kamala asia, ettei sen kuvailemiseen löydy sanoja.
Kun tiedetään, että ihminen on kokenut jonkinlaista seksuaaliväkivaltaa, on tärkeää, että hän tulee nähdyksi häpeän ja väärän syyllisyyden kanssa ja silti kokee tulevansa hyväksytyksi. Nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen jälkeen asiaa voidaan lähteä käsittelemään ensin kauempaa esimerkiksi siitä, miten lapsena koetun seksuaaliväkivallan kokemukset vaikuttavat tai näkyvät henkilön elämässä nykyhetkessä.
Kohtaamisen täytyy olla turvallinen ja lämmin, jotta henkilö kokee olevansa kelpaava ja riittävä, vaikka hän ei tietäisi tai osaisi kertoa, mitä hänelle on tapahtunut. Pitkän vaikenemisen jälkeen on ymmärrettävää, että asioista puhuminen tuntuu vaikealta. Usein sanat tapahtuneelle alkavat löytyä vasta useamman tapaamisen ja tutuksi tulemisen jälkeen, kun luottamus kuuntelijaan kasvaa.
On tärkeää malttaa kuunnella seksuaaliväkivaltaa kokenutta, mutta hyväksyä myös hiljaisuus eikä painostaa häntä puhumaan asiasta. Kuuntelijan on tärkeää myös viestittää kestävänsä kuulla sen, mitä hänelle aiotaan kertoa. Empatian osoittaminen on tärkeää, mutta esimerkiksi ammattiauttajan olisi hyvä kyetä säätelemään omia tunnereaktioitaan, jotta asiakas ei kokisi, että hänen täytyy suojella kuuntelijaa.
Uhrin tietoisuus seksuaaliväkivallasta
Seksuaaliväkivallan kokemukset eivät yleensä näy aikuisesta ulospäin. Moni lääkäriin tai terapiaan hakeutunut aikuinen ei tiedä, että on lapsena ollut seksuaaliväkivallan kohteena, eikä muista varhaisia seksuaaliväkivaltakokemuksia tai ei osaa yhdistää kokemuksia sen hetkiseen huonovointisuuteensa. Usein hoitoon hakeudutaan esimerkiksi masennuksen, ahdistuneisuuden, työuupumuksen, itsetuhoisen käyttäytymisen tai seksuaalisten ongelmien vuoksi.
Erilaiset elämäntilanteet voivat laukaista muistot seksuaaliväkivallasta. Laukaiseva tekijä voi olla esimerkiksi ensimmäinen vakaa parisuhde, lapsen syntymä, avioero tai oman äidin tai hyväksikäyttäjän kuolema.
Kun kohtaat lapsuudessa seksuaaliväkivaltaa kokeneen asiakkaan, on tärkeätä viestittää hänelle
- Kiitos, että kerroit.
- Minä uskon sinua.
- Sinä et ole tehnyt mitään väärää, tapahtunut ei ollut sinun syysi.
- Olet rohkea, että uskalsit kertoa.
- Et ole ainoa, jolle on tapahtunut näin.
- Apua on saatavilla, näiden asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin.
Lapsuudessa tapahtuneesta seksuaaliväkivallasta voi toipua. Tärkeää on, ettei jää kokemustensa kanssa yksin ja että löytää itselleen sopivan turvallisen muodon käsitellä tapahtunutta.
Artikkeli on julkaistu Suomen Delfins ry:n toukokuun 5-2022 uutiskirjeessä.
