Miehen tai pojan kokema seksuaaliväkivalta on yhä tabu. Mies hakee naista harvemmin apua muun muassa miesmyyttien takia.
Yhteisöpedagogi ja seksuaalineuvoja Matti Rissanen tekee harvinaislaatuista työtä miesten ja poikien sekä heidän tunteidensa parissa.
Oulun Poikien talossa Rissanen tekee seksuaalikasvatusta ja -neuvontaa. Yksilötapaamisissa hän auttaa myös poikia ja miehiä, jotka ovat kokeneet seksuaaliväkivaltaa. Poikien talon toiminta ja apu on tarkoitettu 12–29-vuotiaille pojille ja miehille.
Suurin osa seksuaaliväkivaltaa kokeneista asiakkaista on tullut taloon jonkin muun tahon ohjaamana. Asiakas on ensin hakenut apua muualla esimerkiksi mielenterveyden sairauteen tai päihdeongelmaan.
”Sitten hoidossa on tullut ilmi hänen taustansa seksuaaliväkivallan uhrina”, Rissanen kertoo.
Miesmyytit estävät avun hakemisen
Seksuaaliväkivalta voi tapahtua kaikille sukupuolille ja kenelle tahansa. Siksi Rissasen mielestä on tärkeää levittää tietoisuutta poikien ja miesten kokemasta seksuaaliväkivallasta.
”Miesten kokema seksuaaliväkivalta on yhä tabu. Se vain vahvistuu entisestään, jos siitä ei puhuta.”
Kuten naisille ja tytöille, myös monelle miehelle ja pojalle seksuaaliväkivalta tapahtuu lähipiirissä. Niin sanotut puskaraiskaukset tai väkivaltateot baarissa tapaamisen jälkeen ovat harvinaisempia. Tekijä on monesti luotettava aikuinen tai nuori, joka on yleensä vähän uhria vanhempi.
Moni uhri hakee apua vasta vuosia tapahtuman jälkeen, kuten Rissanen on työssään huomannut. Yleensä miehet ja pojat hakevat apua kriiseihin harvemmin kuin naiset ja tytöt.
Häpeä on tyypillistä seksuaaliväkivallan uhreille ja voi estää avun hakemisen. Miesten vaikeuteen hakea apua liittyvät myös niin sanotut miesmyytit, miehiin liitetyt uskomukset.
Miesmyyttien mukaan mies on aina valmis seksiin. Mies on aina saalistaja, ei koskaan uhri. Miestä voi raiskata. Mies ei saa valittaa, eikä näyttää tunteitaan.
”Miehiltä odotetaan, että mies kestää kipua. Odotetaan, että hän selviytyy itse ja ratkaisee itse asiat.”
Pojan tai miehen kokemaan seksuaaliväkivaltaan on voinut sisältyä vallankäyttöä, kuten missä tahansa väkivaltatapauksessa. Tekijä on voinut sanoa uhrille, ettei hän saa kertoa asiasta muille, eikä kukaan tule uskomaan häntä.
”Hyväksikäyttäjä on voinut sanoa, että uhri itse halusi sitä tai jos hän kertoo muille, kaikki pitävät häntä homona. Pelko leimautumisesta vaikuttaa näin avun piiriin hankkiutumiseen.”
Seksuaaliväkivalta osuu myös todella arkaan ja henkilökohtaiseen paikkaan. Sekin nostaa kynnystä hakea apua.
”Jos uhri salaa asian pitkään, hän voi itse alkaa epäillä, onko asia tapahtunut ollenkaan vai onko hän keksinyt sen itse. Sekin voi saada hänet olemaan apua hakematta.”
Apua pojille ja miehille kohdistettuna
Poikien talossa asiakas saa elämäänsä kannattelevaa toimintaa. Ryhmätapaamisissa asiakkaat voivat etsiä positiivisia asioita, jotka kannattelevat elämässä ja antavat muuta ajateltavaa.
Yksilötapaamisissa käsitellään muun muassa menneisyyden pahoja tapahtumia ja niiden vaikutuksia elämään.
”Puhumme seksuaaliväkivallan uhrin kanssa siitä, miten menneisyys on vaikuttanut hänen toimintaansa. Hän alkaa näin ehkä ymmärtää enemmän itseään.”
Joillakin pojilla ja miehillä lapsena koetun seksuaaliväkivallan trauma on näkynyt esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttönä. Joskus tapaamiset Rissasen kanssa on laitettu väliaikaisesti tauolle, kun asiakas on aloittanut katkaisuhoidon.
Poikien talo voi toistaiseksi tarjota viisi yksilötapaamista. Osalle asiakkaista se riittää, mutta osalla on tarve saada lisää apua. Jos näin on, asiakkaalle pyritään löytämään paikka muualla, esimerkiksi pitkäaikaisessa psykoterapiassa.
”Osa asiakkaista on taas liian huonossa kunnossa psykoterapiaan. Mietimme jokaisen kanssa erikseen keinot, joilla jatkamme eteenpäin.”
Seksuaaliväkivallasta pitäisi puhua
Rissasesta miesten kokemasta seksuaaliväkivallasta pitäisi puhua mediassa enemmän. Avun pitäisi olla tarjolla ennen kuin sitä osaa hakea, ja myös suoraan miehille kohdistettuna.
”Seksuaaliväkivallan uhriksi joutunut ei välttämättä jaksa hakea netissä pitkään, mistä hän saisi apua ja miten. Jos uhri huomaa toisen henkilön kokemuksen tai tarinan, joka on samankaltainen kuin hänellä itsellään, hän voi hakea apua herkemmin.”
Rissasesta seksuaaliväkivallan käsitettä pitäisi myös laajentaa. Nimittely ja koskettelu pitäisi hänestä saada seksuaaliväkivallan nimikkeen alle.
Jotkut miehet ovat vaitiolon jälkeen päätyneet kertomaan heille lapsena tapahtuneesta seksuaaliväkivallasta avoimesti. He ovat kertoneet siitä läheisilleen ja jopa osalle ystävistään.
”Asiakkaani ovat olleet lapsia, kun asia tapahtui. He ovat käyneet paljon päänsisäistä painia siitä, miksi heille kävi niin kuin kävi.”
Matti Rissanen
- 39-vuotias kahden pojan isä.
- Harrastaa monipuolisesti liikuntaa. ”Perheen kanssa käymme lumilautailemassa ja maastopyöräilemässä sekä pelaamme kaikenlaisia pallopelejä.”
- Opiskeli yhteisöpedagogiikkaa alun perin siksi, koska halusi yhdistää tavoitteellisen urheilun opiskeluun. ”Pääsin ensin opiskelemaan teknistä alaa, mutta vaihdoin viime tipassa. Se oli hyvä päätös. Sain itselle merkityksellisen ammatin ja työllistyin ennen kuin sain koulun loppuun.”
- Tehnyt työuransa poikien ja miesten hyvinvoinnin parissa. ”Kouluttauduin seksuaalineuvojaksi, koska huomasin, että seksuaalisuus nousi työssäni teemana esiin yhä useammin.”
- Suomen Delfins ry:n hallituksen jäsen. ”Hallitustyö on antanut näköalapaikan valtakunnalliseen auttamistyöhön ja monialaisen ammattilaisverkoston. Asiakkaani tarvitsevat paljon vertaistukea ja Delfins tarjoaa juuri sitä. Oma panokseni hallituksessa on näkökulma Pohjois-Suomen alueen kenttätyöstä ja sukupuolierityisyydestä.”
