Osalla lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin syyllistyneistä seksuaaliset halut kohdistuvat pääasiassa lapsiin. Noin puolella lapsiin kohdistuneisiin seksuaalirikoksiin syyllistyneistä seksuaalinen kiinnostus on nuoruusvuosista lähtien kohdistunut pääasiassa joko esimurrosikäisiin alle 12-vuotiaisiin lapsiin tai juuri murrosiän saavuttaneisiin 12‒15-vuotiaisiin nuoriin. Juuri murrosiän saavuttaneisiin kohdistuva kiinnostus on noin 10 kertaa yleisempää kuin esimurrosikäisiin kohdistuva kiinnostus. Joillakin voi olla kiinnostusta kumpaankin ikäryhmään.
Eräiden kyselytutkimusten mukaan miehistä noin 2 miestä tuhannesta eli 0,2 prosenttia kokee seksuaalista kiinnostusta alle murrosikäisiin ja noin 2 sadasta eli 2 prosenttia miehestä 12‒15-vuotiaisiin. Naisten keskuudessa pysyvä lapsikohteinen seksuaalinen kiinnostus on harvinaisempaa, mutta naisetkin voivat syyllistyä lapsikohteisiin seksuaalirikoksiin.
Kun aikuisen tai yli 16-vuotiaan kiinnostus kohdistuu pääasiassa alle murrosikäisiin, kutsutaan sitä pedofiliaksi ja kun se kohdistuu juuri murrosiän saavuttaneisiin, kutsutaan sitä hebefiliaksi. Lapsiin kohdistuneisiin seksuaalirikoksiin syyllistyneitä on yleisesti ruvettu kutsumaan pedofiileiksi. Se on virheellinen yleistys, koska osa pedofiileistä ei syyllisty koskaan seksuaalirikoksiin. Lisäksi syyllistyneistä vain alle puolet on pedofiilejä sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä monen syyllistyneen kohdalla rikollisten tekojen taustalla on muut tekijät kuin pysyvä lapsikohteinen seksuaalinen kiinnostus.
Sitä ei vielä tarkalleen tiedetä, miksi yli 16-vuotiaalla nuorella tai aikuisella seksuaalinen kiinnostus kohdistuu pääasiassa esimurrosikäisiin (pedofilia) tai juuri murrosiän saavuttaneisiin (hebefilia). Kiinnostuksen taustalla voi olla synnynnäisiä, neurologisia tai psykososiaaliseen ja -seksuaaliseen kasvuun liittyviä tekijöitä. Tiedetään kuitenkin, että useimpien kohdalla seksuaalinen kiinnostus lapsia kohtaan on melko pysyvä piirre heidän seksuaalisuudessaan. Tällaisen ihmisen haasteena onkin hallita omia seksuaalisia halujaan, niin että ei syyllisty lasta loukkaaviin tekoihin. Osa onnistuu siinä, osa ei.
Erilaiset elämän kriisit ja muutokset, samoin kuin ahdistus, masennus ja stressi, voivat vahvistaa lapsikohteisia ajatuksia. On tärkeää hakeutua keskustelemaan asiasta ammattilaisen kanssa mahdollisimman varhain. Tukea on mahdollisuus saada ja yhdessä ammattilaisen kanssa on mahdollisuus pohtia selviytymiskeinoja siltä varalta, että vaikea tilanne tulee kohdalle.
Osa pedo- ja hebefiilisistä ihmisistä tiedostaa, että lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot ovat väärin ja vahingollisia ja siksi he tekevät kaikkensa, etteivät syyllistyisi niihin. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua se, että stigman ja häpeän vuoksi ei uskalleta ottaa asiaa kenenkään kanssa puheeksi, vaan omien seksuaalisten halujensa kanssa jäädään kamppailemaan yksin, jolloin omat voimavarat eivät riitä. Varhainen ulkopuolinen ja ilmiötä ymmärtävä apu olisi parasta lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ja itsetuhoisen käyttäytymisen ennaltaehkäisyä. Sitä on viime vuosina alettu tarjoamaan muun muassa SeriE ja Serita -hankkeissa1).
Osa pedo- ja hebefiilisistä ihmisistä ei kuitenkaan tiedosta tai halua ymmärtää sitä vahinkoa, mitä seksuaaliväkivalta aiheuttaa kohteena olevalle lapselle. He voivat jopa kuvitella, että lapsi voi olla aloitteellinen osapuoli ja nauttia seksistä varttuneemman nuoren tai aikuisen kanssa. He eivät ymmärrä sitä, että lapsen seksuaalinen uteliaisuus on leikkiä, jolla ei ole mitään tekemistä aikuisen seksuaalisen halun kanssa. Aikuisen seksuaalinen halu puolestaan tuntuu lapsesta hyvin ahdistavalta.
Seksuaalikasvatuksessa olisikin hyvä ottaa puheeksi lapsikohteinen seksuaalisuus niin, että otetaan huomioon se, että kuulijana voi olla nuori, joka itse kamppailee lapsikohteisten tunteittensa kanssa. Sen takia olisi tärkeää kertoa, mistä lapsikohteisessa seksuaalisessa kiinnostuksessa on kyse ja mistä nuori voi saada apua asian käsittelyyn.
Silloin kun pedo- tai hebefiili syyllistyy lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin, voi hänen kohteenaan olla hänen omaan lähipiiriinsä kuuluvia lapsia. Lapseen kohdistuvan seksuaalirikoksen tekijä voi olla esimerkiksi joku lapsen perhetuttavista tai sukulaisista tai nuorisotyöntekijä, opettaja tai valmentaja, joka on rakentanut luottamuksellisen suhteen nuoreen.
Seksuaaliväkivallan tekijän ja uhrin suhde muodostuu vähitellen hyvin henkilökohtaiseksi ja johtaa lopulta seksuaaliseen lähentelyyn ja seksiin, mikä on lapseen kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa. Tämä on lapselle tai nuorelle hyvin traumaattinen kokemus. Tekijä on voinut olla lapselle tai nuorelle merkittävä ja ehkä ainut turvalliseksi koettu ihminen, joka muuttuukin yhtäkkiä itsekkääksi hyväksikäyttäjäksi.
Osa lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin syyllistyvistä pedo- ja hebefiileistä hakee aktiivisesti kontaktia ennestään tuntemattomiin nuoriin joko internetin välityksellä tai hakeutumalla varhaisnuorten porukoihin tarjoten heille esim. päihteitä. Tällöin hyväksikäyttäjä voi houkutella lasta tai nuorta tekemään sellaisia asioita, joita nuori häpeää. Sen jälkeen aikuinen voi kiristää nuorta seksuaalisen kontaktin jatkamiseen häpeää aiheuttavien tekojen paljastamisen uhalla ja näin jatkaa seksuaaliväkivallan tekemistä.
Jussi Nissinen
Psykoterapeutti (Valvira)
Perhe- ja verkostoterapeutti (VET)
Hahmoterapeutti (ET)
Artikkeli on julkaistu Suomen Delfins ry:n uutiskirjeessä Elokuu 1/2-2022.
Lue uutiskirje kokonaan tästä.
Tilaa uutiskirje suoraan sähköpostiisi tästä.