Lapsena tai nuorena koettu seksuaaliväkivalta voi usein vaikuttaa ihmisen elämään pitkään tapahtumien jälkeen. Joskus yhteys trauman ja vaikeuksien välillä on selvä. Toisinaan sitä voi olla vaikeampi tunnistaa. Osa vaikutuksista saattaa näkyä vasta aikuisena, uusissa elämäntilanteissa, läheisissä ihmissuhteissa tai, jos elämässä tapahtuu jotain mikä muistuttaa aiemmasta turvattomuudesta.
Seksuaaliväkivalta tapahtuu lapselle vaiheessa, jossa käsitys itsestä, toisista ihmisistä, omista rajoista ja perusturvallisuudesta on vielä rakentumassa. Lapsella ei ole samanlaisia mahdollisuuksia ymmärtää tapahtunutta tai suojautua siltä kuin aikuisella. Lapseen kohdistuvassa seksuaaliväkivallassa vastuu on aina tekijällä – ei lapsella.
Näistä syistä ei ole kummallista, jos lapsuudessa koettu väkivalta näkyy aikuisen elämässä. Vaikutukset eivät ole kaikilla samanlaisia. Ei ole yhtä tapaa reagoida seksuaaliväkivaltaan eikä yhtä tapaa toipua siitä.
Menneisyys voi näkyä nykyhetkessä monella tavalla
Lapsena koetun seksuaaliväkivallan vaikutukset voivat näkyä esimerkiksi mielialassa, jaksamisessa ja unessa. Joku voi tunnistaa itsessään jatkuvaa valppautta tai vaikeutta rauhoittua, toinen taas vetäytymistä, lamaantumista tai tunnetta siitä, ettei oikein tunne mitään. Kehokin voi reagoida eikä mieli välttämättä ymmärrä, mistä reaktio tulee.
Vaikutukset voivat myös näkyä suhteessa muihin ihmisiin. Luottaminen voi tuntua hankalalta, vaikka toinen ei olisi tehnyt mitään väärää. Läheisyyttä voi samanaikaisesti kaivata ja pelätä. Omien rajojen tunnistaminen ja ilmaiseminen voi olla hankalaa ja joskus toisten tarpeet voivat tuntua helpommilta tunnistaa kuin omat.
Seksuaalisuuteen ja omaan kehoon voi liittyä ristiriitaisia tunteita. Kosketus voi joskus tuntua hyvältä ja toisessa tilanteessa herättää voimakkaan reaktion. Omien toiveiden, rajojen ja turvallisuuden tunnistaminen voi vaatia harjoittelua vielä aikuisena.
Häpeä ja syyllisyys voivat kulkea mukana pitkään. Lapsi voi yrittää ymmärtää tapahtunutta tavalla, joka kääntää vastuun itseä kohti. Aikuisena saattaa edelleen nousta ajatuksia siitä, miksi en estänyt, lähtenyt, kertonut tai toiminut toisin. Häpeä voi vaikuttaa siihen, millaisena ihminen näkee itsensä ja kuinka arvokkaaksi hän kokee itsensä suhteessa muihin. Häpeä voi myös vaikeuttaa tapahtuneesta puhumista ja avun hakemista.
Selviytymiskeinoilla on ollut tarkoituksensa
Monet toimintatavat, jotka aikuisuudessa tuntuvat hankalilta, ovat voineet aiemmin auttaa selviytymään. Tarkka ympäristön ja muiden ihmisten mielialojen seuraaminen on voinut auttaa ennakoimaan vaaraa. Omien tarpeiden sivuuttaminen on voinut vähentää ristiriitoja. Vetäytyminen, miellyttäminen, tunteiden sulkeminen tai vaikeiden asioiden välttäminen ovat voineet olla tapoja selvitä tilanteessa, jossa ei ollut mahdollista muuttaa olosuhteita.
Omaa toimintaa voi olla hyödyllistä tarkastella myös lempeämmästä näkökulmasta: Mitä tämä tapa on ehkä yrittänyt tehdä hyväkseni? Miltä se on minua aikanaan suojannut?
Se, mikä on joskus ollut tarpeellista, ei välttämättä enää ole tarpeen samalla tavalla. Aikuisena voi opetella tunnistamaan, milloin menneisyydessä syntynyt suojautumisen tapa aktivoituu nykyhetkessä ja löytää rinnalle uusia tapoja toimia.
Miksi vaikutukset voivat joskus tuntua palaavan?
Toipuminen ei yleensä etene suoraviivaisesti. Välillä voi olla pitkiä ajanjaksoja, jolloin vaikutukset ovat vähäisiä ja sitten jokin elämäntilanne voi nostaa niitä uudelleen pintaan: Läheinen ihmissuhde, ero, vanhemmaksi tuleminen, oma lapsi tietyssä iässä, menetys, sairaus, seksuaalinen tilanne tai jokin muutos voi herättää vanhoja tunteita ja reaktioita. Joskus niiden voimistumiselle ei löydy selvää syytä.
Oireiden tai vaikeiden tunteiden palaaminen ei tarkoita, että aiempi työ olisi mennyt hukkaan tai olisi palattu lähtöpisteeseen. Elämän aikana kohtaa aina uusia tilanteita ja voi joutua tarkastelemaan samaa kokemusta eri vaiheissa eri näkökulmasta.
Vaikutukset eivät ole Sinä
Kun jokin kokemus on vaikuttanut elämään pitkään, sen seuraukset voivat alkaa tuntua osalta omaa persoonaa: ”Minä vain olen tällainen.” Voi olla vaikea erottaa sitä, mikä on omaa itseä ja mikä liittyy vuosien aikana opittuihin tapoihin selviytyä, suojautua tai suhtautua itseen. Seksuaaliväkivallan vaikutukset voivat olla pitkäaikaisia, mutta niiden ei tarvitse olla muuttumattomia.
Omia kokemuksia voi oppia ymmärtämään. Häpeä ja syyllisyys voivat vähentyä. Omia rajoja voi tunnistaa paremmin. Kehon reaktioita ja vireystiloja voi opetella ymmärtämään ja säätelemään. Ihmissuhteissa voi saada uudenlaisia, turvallisempia kokemuksia. Myös suhde omaan kehoon, seksuaalisuuteen ja itseen voi muuttua.
Avun hakeminen voi auttaa ymmärtämään kokemusten ja tämänhetkisen voinnin yhteyksiä, lievittämään oireita ja rakentamaan vähitellen turvallisempaa arkea. Apua saa hakea, vaikka tapahtuneesta olisi kulunut pitkän aikaa. Toipuminen on aina mahdollista.
Toipuminen ei tarkoita sitä, että tapahtunut pitäisi unohtaa tai ettei se enää koskaan tuntuisi. Yksi tapa ajatella toipumista on, että menneisyyden ei tarvitse ohjata nykyhetkeä yhtä voimakkaasti kuin ennen. Se, mitä on tapahtunut, on osa elämäntarinaasi. Sen ei kuitenkaan tarvitse määrittää koko tarinaa eikä sitä, millaiseksi elämäsi voi muodostua.
Pohdittavaksi
- Millaisia seksuaaliväkivallan vaikutuksia tunnistat omassa elämässäsi tällä hetkellä?
- Onko jokin toimintatapa tai reaktio sellainen, jonka ymmärrät nykyään selviytymis- tai suojautumiskeinoksi?
- Onko jokin menneisyyden vaikutus jo muuttunut tai helpottanut elämäsi aikana? Mikä ehkä on auttanut?
- Missä asiassa huomaat olevasi eri kohdassa kuin esimerkiksi muutama vuosi sitten?
- Minkä asian toivoisit tulevaisuudessa helpottavan tai muuttuvan? Miten?