Lapsena koettu seksuaaliväkivalta ja syömishäiriöt

Syömishäiriöt

Syömishäiriöiden taustaa

Syömishäiriöt ovat tavallisimmin nuorilla ja nuorilla aikuisilla naisilla esiintyviä yleisiä mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn heikentyminen.

Syitä syömishäiriöön ei vielä tunneta tarkkaan, mutta laukaisevina tekijöinä voivat olla biologiset (geneettinen), psykologiset ja/tai kulttuurisidonnaiset tekijät (laihuutta ihannoiva ympäristö).

Tavallisimmin syömishäiriöön sairastuu nuori tai nuori aikuinen nainen 12–24 vuoden iässä. Poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi myös psyykkinen, fyysinen tai sosiaalinen toimintakyky on häiriintynyt. Syömishäiriöön sairastuvista noin puolet on kokenut trauman jälkeisen stressihäiriön (PTSD).  Seksuaalitraumat näyttäisivät olevan yleisimpiä ja muun väkivallan uhriksi joutuminen toiseksi yleisintä syömishäiriöihin sairastuneilla. Miesten keskuudessa esiintyvistä syömishäiriöistä on hyvin vähän tietoa, koska häiriöiden ilmenemismuodot ovat erilaisia ja diagnostiikka on suunnattu naisille. Syömishäiriöseulan (SCOFF) kysymyksissä painottuvat painon muutoksiin ja syömisen hallintaan liittyvät kysymykset.  Miehillä esimerkiksi lisäravinteiden tai anabolisten hormonien käyttö ja pyrkimys kasvattaa lihasmassaa vuorotellen rasvan vähentämiseen tähtäävien kuurien kanssa on yleistä, vaikka painoa ei sinänsä pyrittäisikään vähentämään. Tämä vääristää kyselyn tulokset, joissa keskitytään painonlaskun muutoksiin.  Miesten kohdalla myös häpeä estää syömishäiriöstä kertomisen, koska syömishäiriöitä on yleisesti pidetty naisten sairauksina.

Syömishäiriöiden jaottelu

Syömishäiriöt voidaan jaotella laihuushäiriöön (anorexia nervosa), ahmimishäiriöön (bulimia nervosa) sekä epätyypillisiin syömishäiriöihin, joista tavallisin on ahmintahäiriö (Binge Eating Disorder, BED). Syömishäiriöt voivat myös muuttaa muotoaan niin, että laihuushäiriö muuttuu ahmimishäiriöksi. Arviolta viidennes vaikean lihavuuden takia hoitoon hakeutuvista ja noin 8 % ylipainoisista kärsii ahmintahäiriöstä. Anoreksiassa paino laskee huomattavasti itseaiheutetun syömättömyyden seurauksena. Bulimiassa ihminen kokee suurta tarvetta ahmia ja syö kerralla suuria ruokamääriä. Lihomisen ehkäisyä pyritään kontrolloimaan oksentamalla ja paastoamalla. Sekä anoreksia että bulimia voivat johtaa vakavaan aliravitsemustilaan. Ahmintahäiriöön sen sijaan kuuluvat toistuvat ahmimiskohtaukset, jolloin ihminen yksin ollessaan ahmii suuria ruokamääriä lyhyen ajan sisällä. Tyhjennyskeinoja, kuten oksentelu, ei käytetä.

Syömishäiriöihin lasketaan myös ortoreksia (ortorexia nervosa), jolle tyypillistä on pakkomielteinen tarve syödä terveellisesti. Ortoreksia voi johtaa ajan mittaan anoreksiaan. Ortorektikon ruokavalio voi muuttua niin rajoittuneeksi, että riittävä energian – ja ravintoaineiden saanti ei ole turvattu ja johtaa sitä kautta puutostiloihin. Ruokavaliosta poikkeaminen voi aiheuttaa suurta ahdistusta ja syyllisyyttä epäonnistumisesta. Ortoreksia voi rajoittaa arkista elämää ja sosiaalisia suhteita paljon, koska se vaatii tietyn tyyppistä ja mahdollisesti hyvin rajoittunutta ruokavaliota.

Riskitekijät

Riskitekijöitä syömishäiriöön sairastumiseen ovat mm. heikko itsetunto, ahdistuneisuus, naissukupuoli, laihduttaminen, perheessä joku syömishäiriötä sairastava tai sairastanut, tyytymättömyys omaan painoon, vartaloon ja ulkonäköön, laihduttaminen, perfektionismi sekä psyykkinen sairastaminen. On myös urheilulajeja, joissa syömishäiriön riski on suuri, kuten baletti, voimistelu, juoksu sekä myös yleisurheilu. Lapsen laiminlyönti, emotionaalinen pahoinpitely tai seksuaalinen väkivalta ovat riskitekijöitä, mutta kuinka suuria, on edelleen epäselvää. Trauma ei välttämättä vaikuta syömishäiriön vakavuuteen, mutta voi tehdä sen hoidosta mutkikkaampaa ja haasteellisempaa. Siksi varhainen tuki seksuaaliväkivaltakokemukseen on tärkeää, sillä se voi ennaltaehkäistä syömishäiriön puhkeamista.

Suojaavat tekijät

Syömishäiriöiltä suojaavia tekijöitä ovat terveelliset ruokailutottumukset, hyväksyvä suhtautuminen omaan vartaloon ja sen kokoon, hyvä itsetunto ja myönteinen käsitys itsestä sekä hyvä sosiaalinen tuki.

On erittäin oleellista tietää, onko sairastunut kokenut trauman. Traumaa on nimittäin hoidettava syömishäiriön rinnalla. Ihminen on kokonaisuus, jossa ei jotain toista puolta voi siirtää sivuun siksi ajaksi, kun toista puolta hoidetaan.

Lähteet: Duodecim, Käypä Hoito

Lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön yhteys syömishäiriöön,  Vilma Kinnunen, 2017

Syömishäiriö ja traumat, Pia Charpentier, 2017,  Omenatupa

Jos sinä tai läheisesi tarvitsette apua: 

Syömishäiriöliitto

Mielenterveystalo.fi

HUS Terveyskylä

Päihdelinkki.fi

Mieli ry

Nyyti ry

Artikkeli on julkaistu Suomen Delfins ry:n tammikuu  uutiskirjeessä 2023.

Lue koko uutiskirje tästä.

Tilaa maksuton uutiskirje suoraan sähköpostiisi tästä.

Oliko tämän sivun sisältö mielestäsi hyödyllistä?
+1
0
+1
0
+1
0

Lisää aiheesta:

Luottamuksellista apua ja neuvoja myös:

Ajanvaraus

Varaa itsellesi sopiva aika keskustelulle:
Ajanvarauskalenteri

Neuvontapuhelin

050 583 5000
ma 9-10

Chat

maanantaisin 12-14

Katso iltachatit täältä.

Vertaistuki

Katso paikkakunnat ja ajat täältä sekä chatryhmät täältä.

Tukisuhde

Oman tilanteen pohdinta koulutetun tukihenkilön kanssa.

Scroll to Top