Ensikosketukseni Suomen Delfins ry:hyn sain vuoden 2001 alkupuolella, kun kuulin yhdistyksen olemassaolosta tuttavaltani. Yhdistys oli silloin toiminut noin neljä vuotta. Olin juuri valmistunut ammatillisesta opettajakorkeakoulusta, mutta aivan eri alalta kuin sosiaali- ja terveysalalta.
Huomasin, että opiskelemani ala ei kiinnostanut minua enää lainkaan. Halusin tehdä jotain merkittävämpää – jos ei työnä, niin ainakin vapaaehtoistyönä.
Työn aloitus ilman toimistoa
Sattumoisin Suomen Delfins ry:hyn yhdistykseen etsittiin juuri silloin koulutussihteeriä. Hain paikkaa ja sain kutsun työhaastatteluun. Yhdistyksellä ei ollut silloin vielä toimistoa ja haastattelu tehtiin Kouvolan kirjaston kokoushuoneessa. Omaksi yllätyksekseni minut valittiin tehtävään.
Työskentelyni alussa minut yllätti eniten perheen sisäisen seksuaalisen hyväksikäytön eli insestin raakuus. Oli rankkaa huomata, millaista väkivaltaa perheessä voi olla ja kuinka monelta taholta. Vuosien varrella on saanut kuulla monenlaisia tarinoita.
Aluksi yhdistyksessä ei ollut puhelinaikoja, vaan vastasimme puheluihin aina kun pystyimme. Ensimmäiseen päivystyssoittoon vastasin kaupan kassajonossa.
Saimme oman toimiston kesällä 2001. Samaan aikaan yhdistyksen toiminnanjohtaja palasi takaisin omaan virkatyöhönsä, ja yhdistykseen palkattiin työllistämistuella toimistosihteeri. Siitä saakka yhdistyksessä on ollut vaihdellen 1-2 työntekijää, taloudellisen tilanteen mukaan.
Poikien seksuaalisen hyväksikäytön esille tuominen
Tullessani yhdistykseen töihin olin törmännyt tuttavapiirissäni erilaisiin hyväksikäytön kokemuksiin. Erityisesti muistan kaksi tapausta. Toisessa isoäiti oli käyttänyt seksuaalisesti hyväksi lapsenlastaan, pientä poikaa. Toisessa tapauksessa 15-vuotias poika oli joutunut ns. seksisuhteeseen tätinsä kanssa.
2000-luvun alussa ei vielä paljon keskusteltu poikien kokemasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Vielä tänä päivänäkään julkisuudessa ei ole ollut kovin montaa poikien kokemaa hyväksikäyttötapausta. Miehiä ei juuri näy ajankohtaisohjelmissa kertomassa kokemuksistaan.
Halusin heti alusta alkaen olla puhumassa myös poikien kokemasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja muistuttaa siitä, että pojat ovat aivan yhtä alttiina hyväksikäytölle kuin tytöt.
Yhdistyksen 20-vuotisseminaarissa toteutuikin pitkäaikainen haaveeni: Kouvolassa järjestettiin seminaari, jonka aiheena oli lasten kokema seksuaalinen hyväksikäyttö, erityisesti pojat huomioiden.
Lapsi tai nuori ei ole koskaan syyllinen
Alussa toimin koulutussihteerinä. Vuodesta 2011 alkaen olen työskennellyt yhdistyksen toiminnanjohtajana. Alanvalintaa en ole missään vaiheessa katunut. Vaikka työ on välillä raskasta, joka aamu on mukava tulla töihin.
Vuosien saatossa olen oppinut, että on erittäin tärkeää tuoda esille tietynlainen ”järkähtämättömyys” ja pysyminen sanojensa takana: lapsi tai nuori ei koskaan ole syyllinen tapahtuneeseen. Vaikka hän menisi itse tilanteeseen mukaan, eikä kieltäisi mitä tapahtuu, vastuu tapahtumista on aina aikuisella.
Rehellisyys ja avoimuus on myös työssäni tärkeää. Asioista pitää puhua suoraan, mutta hienovaraisesti. On tärkeää antaa sanoja tapahtuneelle. Erityisesti miesten on edelleen vaikea puhua kokemuksistaan. Suomen Delfins ry auttaa ja tukee kaikkia hyväksikäyttöä kokeneita kertomaan kokemuksistaan ja toipumaan.
Teksti: Liisa Kaukio-Rasilainen
Kommentoi blogia ja ehdota aiheita
Suomen Delfins ry:n blogi korvaa aiemmin verkkosivuillamme olleen Delfiinihyppy-palstan. Julkaisemme blogissa kirjoituksia seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvistä aiheista. Voit kommentoida kirjoituksia ja ehdottaa aiheita, joista haluat lukea – otamme mielellämme vastaan kaikki kommentit ja ehdotukset!
Lähetä oma kirjoituksesi
Halutessasi voit myös lähettää oman kirjoituksesi sähköpostiimme info@suomendelfins.fi Julkaisemme kirjoituksia mahdollisuuksien ja harkintamme mukaan. Pidätämme oikeuden kirjoitusten oikolukuun ja kevyeen muokkaukseen, asiasisältöä muuttamatta. Halutessasi kirjoituksesi julkaistaan tietenkin nimettömänä.
