Autonominen hermosto on ainutlaatuinen järjestelmä, joka on suunniteltu pitämään ihminen turvassa.
Kehokeskeisillä säätelykeinoilla on mahdollista säädellä omaa vireystilaa ja tunteita. Traumatisoituneella nämä keinot ovat saattaneet jäädä kokonaan kehittymättä.
Tälläkin hetkellä hermostollisesta säätelystäsi vastaa autonominen hermosto.
Autonominen hermosto tunnustelee jatkuvasti tilannetta jossa olet, yleensä tiedostamattasi. Hermosto joko kiihdyttää tai rauhoittaa vireystilaasi tilanteesta riippuen.
Vireystilasi voi olla tällä hetkellä esimerkiksi levollinen, alivireinen, ylivireinen tai kiihtynyt. Tila vaihtelee koko ajan.
“Kaikilla lähtökohdat tähän ovat erilaiset. Jotkut ovat saaneet syntymälahjana herkemmin virittyvän hermoston kuin toisilla”, kehopsykoterapeutti Aune Karhumäki kertoo.
Siihen, miten hermosto reagoi eri tilanteisiin, vaikuttavat muun muassa elimistön, kehon ja mielen kokonaistila sekä aiemmat kokemukset. Myös ympäristöstä havaitut vihjeet ovat tärkeitä.
Turvallisessa tilanteessa hermosto on rauhallinen. Turvattomassa se valmistaa elimistön taistelemaan, pakenemaan tai lamaantumaan.
Hermosto ei aina osaa erottaa, onko vaaratilanne todellinen. Esimerkiksi ylivirittynyt hermosto voi ympäristön ensimmäisten vihjeiden perusteella luulla pieniä teknisiä vaikeuksia luennolla uhkatilanteeksi ja viestittää siitä muille säätelyjärjestelmille.
“Hermosto vain kertoo, että nyt sydän hakkaa ja asiat eivät pelitä. Etenkin hyvin herkästi reagoivalle hermostolle moni tilanne voi ensiarviolta olla lähes yhtä jännittävä kuin oikeasti uhkaava tilanne.”
Tunteet saavat meidät avautumaan tai sulkeutumaan
Kukaan ei voi valita, miten oma hermosto toimii. Hermostoa ei voi komentaa rauhoittumaan tai kiihtymään, vaan vireystilojen ja tunteiden säätelyä tukee kehollinen säätely.
Karhumäki käyttää työssään näitä keholliseen vuorovaikutukseen perustuvia säätelykeinoja. Jos haluaa säädellä omaa vireys- tai tunnetilaa, täytyy ensin havaita, mikä se on. Sen jälkeen on mahdollista tarkastella omaa olotilaa ja tutkia, mitä tilanteelle on tehtävissä.
“Emme voi aina vaikuttaa ulkoisiin olosuhteisiin tai siihen, miten muut ihmiset meitä suoranaisesti kohtelevat. Voimme silti vaikuttaa omaan vireystilaamme ja säädellä sitä puitteissa, joissa se on mahdollista.“
Kehokeskeisissä lähestymistavoissa hyväksytään ihmisen monenlaisuus ja kaikenlaisuus. Kaikissa ihmisissä on paljon eri puolia.
Keskeisenä lähtökohtana ovat myös ihmisen tunteet. Esimerkiksi viha, pelko, suru, ilo, hämmästys ja häpeä ovat omia tärkeitä tunnetilojaan. Joissakin terapiamuodoissa myös seksuaalisuus luokitellaan omaksi tunnetilaksi.
Tunteita voi tarkastella joko kohti tai pois suuntaavina toimina. Tunteet saavat meidät joko avautumaan tai sulkeutumaan. Ne joko suojaavat meitä tai avaavat olemustamme.
“Kaikilla kehon tunnetiloilla on pohjimmiltaan kaikilla hyvä tarkoitus eli hengissä selviytyminen. Myös niillä, jotka saavat meidät toimimaan sabotoivasti tai vahingoittaen. Usein näillä olotiloilla on meitä puolustava ja suojaava tarkoitus.”
Kehokeskeisissä lähestymistavoissa tutkitaan kaikkia tunne- ja olotiloja. Näiden vaihtuvien tilojen perimmäinen tarkoitus on auttaa ydinminuutta tunnistamaan ja säätelemään ihmisen keho-mieli-järjestelmää.
“Yritämme ymmärtää, mitä tarkoitusta ne palvelevat, ja mitä pienempää, heikompaa ja hauraampaa minän puolta ne suojelevat.”
Traumatisoituneelle säätely on vaikeaa
Yksikin traumakokemus muuttaa tapaa, jolla keho järjestäytyy. Trauma vaikuttaa siihen, miten olemme, hengitämme ja kannattelemme itseämme. Se vaikuttaa siihen, miten suojaudumme ja avaudumme, minkälaisia asennoitumisia, asentoja, kireyksiä ja kipuja kehomme ilmentää.
Jatkuvat traumaattiset olosuhteet vaikeuttavat hermoston säätelytoimia. Ne vaikeuttavat tietoiseksi tulemista vireystilastamme ja tunnesäätelykyvyistämme.
“Nämä säätelytoimet ovat voineet käydä lähes mahdottomiksi jo varhaislapsuudessa. Lapsen lähipiirissä on saattanut olla hyvin vähän säätelyapua ja paljon traumaattista, loukkaavaa kaltoinkohtelua. Silloin hän voi suuntautua ulkopuolelta tulevien uhkien ennakointiin, rauhallisen ja toisiin ihmisiin luottavaisen vuorovaikutteisen säätelyn sijasta.”
Vaikeaa traumahistoriaa kantavalla henkilöllä pohja tunteiden ja vireystilojen säätelylle on voinut jäädä kokonaan rakentumatta. Hän joutuu korjailemaan tätä pohjaa aikuisiässä. Turvallisessa ja sopivassa vireystilassa koetut säätelykokemukset ovat hänellä vähäisiä.
“Näiden säätelykokemusten rakentaminen voi olla ensimmäinen asia, jota traumatisoituneen kanssa harjoitellaan vähitellen, yhdessä rakennettavan turvallisuuden tunteen kanssa.”
Jos turvaa ja vireystilaa saadaan säädettyä, keho saa luotua itselleen kulkureittejä, joita pitkin se voi palata vaikeista tunnetiloista takaisin optimaaliseen vireystilaan.
Mieli ja keho ovat yhtä
Traumat voivat aktivoitua, mutta maadoittuminen on reitti takaisin säätelyn pariin. Karhumäki määrittelee maadoittumisen yhteyden tunnusteluksi. Mielellä on yhteys kehoon ja ruumis on yhteydessä kaikkeen olevaiseen.
“Emme ole irtokappaleita. Asiat ympärillämme vaikuttavat meihin ja me voimme vaikuttaa niihin.”
Karhumäen mielestä ihmisten ovat usein liikaa “päissään”. Se tarkoittaa, että ajattelemme ja mietimme joskus liian paljon.
“Voisimme olla enemmän ‘puissamme’ eli olla kuin puita, joilla on kosketus olennaiseen ja orgaaniseen. Luonnonvoimiin, omiin juuriin ja muihin ihmisiin.”
Kehokeskeisistä säätelykeinoista useimmat ovat enemmän tai vähemmän koko ajan käytössä. Keinot liittyvät muun muassa hengittämiseen, äänenkäyttöön, liikkumiseen ja harrastuksiin. Jokainen voi löytää säätelykeinoista omansa, ja säädellä tunteitaan ja hermostoaan omasta lähtökohdastaan ja omalla tavallaan.
“Me tunnemme, ajattelemme ja keho järjestäytyy omilla tavoillaan. Meillä on paljon kehon tuntemuksia, joita ei tarvitse kontrolloida. Riittää, että havahdumme, säätelemme, maadoitumme, tunnistamme ja hyväksymme hermostollisen olemassaolomme ja sen tavan olla ennakoiva elin. Olemme omanlaisia ja kaikenlaisia.”
Artikkeli on julkaistu elokuun Uutiskirjeessä.
Tilaa maksuton uutiskirje täältä.
