Epävarmuus on osa jokaisen ihmisen elämää, mutta sen sietäminen ei välttämättä ole aina helppoa. Maailma voi tuntua epävarmalta ja kaoottiselta, koska emme voi vaikuttaa läheskään kaikkiin asioihin, joita ympärillämme tapahtuu. Ihmiselle on luontaista pyrkiä vähentämään epävarmuutta sen sietämisen vaikeuden vuoksi, ja usein ihminen toivoo pääsevänsä eroon epävarmuuden tunteesta mieluiten mahdollisimman nopeasti ja helposti. Tällöin ihmisen käyttämät keinot ja tekemät ratkaisut eivät välttämättä aina ole parhaita mahdollisia.
Epävarmuutta voi yrittää hallita joko välttelemällä tilanteita, jotka herättävät epävarmuutta tai hakemalla asioihin varmuutta, esimerkiksi pyytämällä varmistusta omille mielipiteille toisilta ihmisiltä. Omien päätösten kyseenalaistaminen, asioiden tarkistelu ja epäselvien asioiden lykkääminen voivat niin ikään olla tapoja vältellä epävarmuutta. Myös täydellisyyden tavoittelu voi olla yksi keino vältellä epävarmuutta, vaikka täydellistä varmuutta on harvoin mahdollista saavuttaa elämässä, eikä virheiltäkään aina voi välttyä. Erilaiset välttelykeinot pikemminkin entisestään alentavat kykyä sietää epävarmuutta ja lisäävät huolia.
Epävarmuuden sietämisen haasteet voivat näkyä myös esimerkiksi ylihuolellisuutena, yrityksenä ratkaista asioita yliajattelemalla tai murehtimalla tai pakottavana tarpeena pitää asiat hallinnassa ja järjestyksessä. Oma olo voi hetkellisesti helpottua tällaisiin toimintatapoihin tukeutumalla, mutta pidemmän päälle kaikki edellä mainittu toiminta voi kuormittaa ja lisää ahdistuneisuutta.
Hyväksyminen ja pitäminen ovat kaksi eri asiaa; epävarmuuden ei tarvitse tuntua mukavalta tai sen kanssa elämisen tuntua helpolta, vaikka epävarmuuden pystyisikin hyväksymään. Ihminen ei aina tarvitse varmuutta voidakseen toimia toisin. Epävarmuutta oppii sietämään, kun uskaltaa ottaa askeleita kohti sellaisia asioita, joita ei voi tietää tai hallita.
Traumatisoituneelle epävarmuuden sietäminen voi olla erityisen haastavaa
Varmuuden saamisen tarpeesta irti päästäminen ja epävarmuuden hyväksyminen ovat väistämättömästi osa elämää, mutta tämä voi olla helpommin sanottu kuin tehty, erityisesti traumataustaisen ihmisen kohdalla. Silloin, kun toivoo varmuutta ja ennustettavuutta, ihmisen huomio on tulevaisuusorientoitunutta mielen huolehtiessa ja pyrkiessä saavuttamaan varmuutta.
Epävarmuus voi vaikuttaa ihmiseen turvattomuuden tunteen kokemisena. Traumatisoituneella epävarmuus voi korostua siten, että toisiin ihmisiin eikä maailmaan voi luottaa. Erilaiset myllerrykset maailmassa ja yhteiskunnassa luovat turvattomuuden tunnetta ja traumatisoituneella ihmisellä on myllerryksien keskellä erilaiset lähtökohdat kuin turvallista elämää viettäneillä, joten tällaiset tilanteet eivät kohtele eri ihmisiä samanarvoisesti eikä reilusti. Aiemmat turvattomuuden kokemukset voivat vaikuttaa traumatisoituneen reaktioihin ja tulkintoihin erilaisista tilanteista, ja nämä turvattomuuden tunteet voivat aktivoitua epävarmoissa tilanteissa ihmisen itsensä kokeman vaaran tunteen tullessa lähelle.
Epävarmuutta aiheuttavat asiat
Lapsena seksuaaliväkivaltaa kokeneelle epävarmuuden tunteita voivat aiheuttaa monenlaiset asiat koettuun seksuaaliväkivaltaan liittyen. Tyypillisiä epävarmuutta aiheuttavia asioita voivat olla esimerkiksi epäselvät muistikuvat seksuaaliväkivallasta, voiko omiin muistoihin ja tuntemuksiin luottaa tai onko ylipäätään itselle tapahtunut ollut seksuaaliväkivaltaa. Epävarmuuden tunteita voi muodostua myös pohdinnasta, kannattaako aikuisena yrittää keskustella tapahtuneesta tekijän kanssa tai kenelle omista kokemuksista voisi kertoa ja miten muut ihmiset suhtautuvat, jos kokemuksistaan uskaltaa kertoa. Joillekin epävarmuutta aiheuttaa puolestaan se, voiko lapsuuden seksuaaliväkivallan kokemuksista ikinä toipua tai onko omien kokemusten työstäminen kaiken työn ja vaivan arvoista.
Tutuista asioista irti päästäminen ja luopuminen voi myös aiheuttaa epävarmuutta. Luopuminen voi liittyä niin itselle tärkeiksi koettuihin asioihin kuin myös vaikeuteen päästää irti sellaisistakin asioista, jotka eivät välttämättä enää palvele omaa hyvinvointia, kuten vaikkapa traumaan liittyvät ajatusvääristymät tai ylipäätään trauman hallinta omasta elämästä. Luopuminen voi kuitenkin aina tuoda tullessaan myös mahdollisuuden johonkin uuteen.
Muutokset ja luopuminen voivat tuntua vaikeilta ja aiheuttaa turvattomuuden tunteita. Muutos, kuten jostain asiasta luopuminen, on aina prosessi, joka edellyttää tunteiden kohtaamista ja muutokseen sopeutumista omassa tahdissa. Nämä tunteet ovat usein kipeitä ja on ymmärrettävää, ettei tällaisia tunteita haluaisi tuntea. On kuitenkin sallittua luopumisen surun ohella tuntea myös myönteisiä tunteita.
Millaiset asiat voivat tuoda turvallisuuden tunnetta epävarmuuden keskellä
Jokainen kokee ja käsittelee epävarmoja tilanteita yksilöllisesti. Ihmiset myös reagoivat epävarmuuteen ja ympärillä tapahtuviin myllerryksiin eri tavoin, eikä kukaan voi tietää toisesta ihmisestä, miten esimerkiksi toisen ihmisen aiemmat elämänkokemukset tai henkilökohtaiset selviytymiskeinot vaikuttavat taustalla yksilöllisiin reaktioihin.
Ihmiset tekevät parhaansa selviytyäkseen arjesta erilaisten huolien ja epävarmuuksien keskellä, ja siksi toisiin ihmisiin on hyvä pyrkiä suhtautumaan lempeydellä. Epävarmoina aikoina inhimilliset kohtaamiset ja yhteys toisiin ihmisiin voivat olla suuri voimavara, joten omaa turvallisuuden tunnettaan voi pyrkiä lisäämään vahvistamalla yhteyttä toisiin ihmisiin.
Yhtä lailla on tärkeää pitää huolta itsestä ja omasta hyvinvoinnista ja olla kiinnostunut itsestä ja siitä, millaisia tuntemuksia epävarmuus itsessä herättää ja mistä se voi kertoa. Kaikenlainen turvallinen kosketus, kuten halaus toiselta ihmiseltä, itsensä halaaminen tai lemmikin silittäminen, voi tuoda turvallisuuden tunnetta. Myös kaikenlaisilla itsen rauhoittamisen ja rauhoittumisen keinoilla ja luottamuksella omaa selviytymistä kohtaan voi olla turvallisuuden tunnetta tuova vaikutus. Turva on aina ensisijaisesti löydettävä itsestä, mutta ei myöskään tarvitse pärjätä yksin, vaan ammattiapua on tarjolla. Mielikuva itsestä pystyvänä henkilönä ennustaa parempaa selviytymistä, ja mikäli oma pystyvyys epäilyttää, voi sitä harjoittaa esimerkiksi miettimällä mitä on tehnyt selviytymisen eteen esimerkiksi aiemmissa vaikeissa tilanteissa. Koska jokainen meistä on selviytynyt ainakin tähän asti, niin selviytyminen on myös edellyttänyt erilaisia keinoja. Keinot voivat olla mielihyvää tuovia tai itseä rauhoittavia asioita, kuten soitto ystävälle, kirjoittaminen, piirtäminen tai liikunta.
Epävarmuuden keskellä turvallisuuden tunnetta voi tuoda:
- yhteyden vahvistaminen toisiin ihmisiin ja inhimilliset kohtaamiset, kuulluksi tuleminen
- itsestä ja omasta hyvinvoinnista huolen pitäminen
- kiinnostus sitä kohtaan, millaisia tuntemuksia epävarmuus itsessä herättää ja mistä se voi kertoa
- turvallinen kosketus, kuten halaaminen, itsensä halaaminen tai lemmikin silittäminen
- rauhoittumisen ja itsensä rauhoittamisen keinot
- luottamus omaa selviytymistä kohtaan
- oma pystyvyyden tunne ja sen pohtiminen, mitä on tehnyt ja millaisin keinoin oman selviytymisensä eteen aiemmissa vaikeissa tilanteissa
Lähteet
Mielenterveystalo n.d. Suorittajan omahoito-ohjelma: 4. Epävarmuuden sietäminen.
Psykopodiaa-podcast 14.3.2022. Jakso 83: Miten palauttaa turva, kun se on uhattuna?
Saulsman, L., Nathan, P., Lim, L., Correia, H., Anderson, R., & Campbell, B. (2015). What? Me Worry!?! Mastering Your Worries. Perth, Western Australia: Centre for Clinical Interventions.
Stenberg, J., Service, H., Saiho, S., Pihlaja, S., Koivisto, E., Holi, M. & Joffe, G. 2016. Irti murehtimisesta. 1.–2.painos. Helsinki: Duodecim.
”Epävarmuus elämässä”on marraskuun avoimien ammatillisesti ohjattujen ryhmien teemana.