Millä termeillä puhua lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta?
Tämä artikkeli käsittelee lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan termistöä. THL on julkaissut yhteistyössä Barnahusin, Koordinaatin ja Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa vuonna 2022 teoksen Sanoilla on merkitystä – Termikäsikirja lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan sanoittamiseen. Artikkelimme on laadittu perustuen termikäsikirjan määritelmiin ja näkemyksiin lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyvien käsitteiden käytöstä.
Lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta ja seksuaalisesta kaltoinkohtelusta puhuttaessa on tärkeää käyttää lapsen oikeuksia kunnioittavaa ja tekoja kuvaavaa termistöä. Käsitteiden ja sanojen kautta rakennetaan yhteistä maailmankuvaa ja luodaan mielikuvia.
Lapsi ei voi antaa suostumustaan aikuisen häneen kohdistamaan seksuaaliseen toimintaan tai seksuaalisessa kontekstissa mukanaoloon, joten myös lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta käytettävällä termistöstöllä on merkitystä, erityisesti sen kohteeksi joutuneiden näkökulmasta.
Lapseen kohdistuva seksuaaliväkivalta
Me Suomen Delfins ry:ssa käytämme useimmiten termiä (lapseen kohdistuva) seksuaaliväkivalta, ja myös THL:n termikäsikirja suosittelee tätä termiä käytettäväksi kyseisestä ilmiöstä puhuttaessa. Lapseen kohdistuvassa seksuaaliväkivallassa aikuinen henkilö käyttää lasta omiin seksuaalisiin tarpeisiinsa tai tarkoituksiinsa. Kyse on seksuaaliväkivallasta myös silloin, kun lapsi tekee toiselle lapselle seksuaalisia tekoja.
Lapseen kohdistuva seksuaaliväkivalta on käsitteenä laaja, ja sillä tarkoitetaan kaikkia sellaisia tekoja ja puheita, jotka loukkaavat lapsen seksuaalista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Nämä teot ja puheet sisältävät yleensä esimerkiksi vallankäyttöä, lapsen satuttamista tai alistamista.
Seksuaaliväkivalta-käsite sisältää fyysisiä tekoja, kuten ahdistelua, koskettelua tai pakottamista kosketteluun, lähentelyä, pakottamista tai painostamista seksuaalisiin tekoihin. Seksuaaliväkivaltaa voi myös olla kaikki sellainen toiminta, jonka teon kohde itse kokee häiritsevänä.
Myös sellaiset puheet tai teot, jotka eivät täytä rikoslain rangaistuskriteerejä, voivat aiheuttaa kehittyvälle lapselle tai nuorelle turvattomuutta ja olla traumatisoivia. Nykyään yksi yleinen seksuaaliväkivallan muoto on verkkovälitteiset teot, kuten lapseen kohdistuvan seksuaalisen toiminnan kuvaaminen, kuvamateriaalin jakaminen ja levittäminen verkossa.
Seksuaaliväkivallasta käytetään myös edelleen usein yleisesti käsitteitä seksuaalinen hyväksikäyttö tai seksuaalinen väkivalta. Nämä ilmaisut viittaavat siihen, että väkivalta olisi seksuaalinen kokemus tai teko, mitä se ei sen kohteeksi joutuneen näkökulmasta ole. Seksuaaliväkivalta-termi tuo näkyvämmin esille sen, että seksuaaliväkivallassa on kyse nimenomaan väkivallasta toista ihmistä kohtaan.
Seksuaalinen hyväksikäyttö
Ihmisten puheessa esiintyy yhä usein termi (lapsen) seksuaalinen hyväksikäyttö, mutta sen käyttö ei ilmiön yläkäsitteenä ainakaan virallisissa yhteyksissä ole enää suositeltavaa, sillä seksuaalinen hyväksikäyttö on aiemminkin ollut lähtökohtaisesti rikosoikeudellinen termi.
Kielitoimiston sanakirja määrittelee termin hyväksikäyttö sanoilla ”käyttö tai hyödyntäminen, erityisesti moraalisesti tuomittava hyötyminen tai muu vastaava toiminta”. Hyväksikäyttö sanana vähättelee teon kohteeksi joutuneen kokemusta, sillä teot ovat aina väkivaltaa lasta kohtaan. Lapseen kohdistuneessa seksuaaliväkivallassa ei lapsen kannalta ole mitään hyvää, eikä tällaista tekoa tule kuvata lapsen ”käyttämisenä”.
Seksuaalinen kaltoinkohtelu
Lapsen seksuaalinen kaltoinkohtelu-termikään ei onnistu kuvaamaan kattavasti kaikkia seksuaaliväkivaltaan liittyviä tekomuotoja, joten senkään käyttämistä ilmiön yläkäsitteenä ei suositella. Kielitoimiston sanakirjan mukaan kaltoinkohtelu tarkoittaa huonoa kohtelua, erityisesti fyysistä tai henkistä väkivaltaa tai laiminlyömistä. Seksuaalinen kaltoinkohtelu ei kuitenkaan kuvaile lapsiin kohdistuvia, tarkoituksellisia tekoja niin hyvin kuin yksiselitteinen ilmaisu lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta.
Rikoslain luvussa 20 määritellään seksuaalirikokset ja rajat niistä tuomittaviin rangaistuksiin.
Perheen sisällä tapahtuva seksuaaliväkivalta
Me Suomen Delfins ry:ssä käytämme termiä perheen sisällä tapahtuva tai perheensisäinen seksuaaliväkivalta, vaikka monesti kansankielisesti puhutaankin vanhahtavalla termillä insesti. Perheen sisäinen seksuaaliväkivalta jakautuu sekä lähisukulaisten väliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen että perheessä lapsiin kohdistuviin tekoihin. Nämä molemmat teot on säädetty rangaistaviksi eri syistä ja kaikissa rikoksissa edellytetään 15 vuoden ikää, jotta henkilö voidaan ylipäätänsä tuomita rikoksesta rangaistukseen.
Sukupuoliyhteys lähisukulaisten kesken on jo itsessään rangaistavaa, vaikka kysymys olisikin kahden tasavertaisen osapuolen yhteisymmärryksessä tehdystä teosta. Rangaistavaa on sukupuoliyhteys alenevaa tai ylenevää polvea olevan biologisen sukulaisen tai biologisten sisarusten kanssa. Sukupuoliyhteydestä lähisukulaisen kanssa tuomitaan joko sakkoon, tai vankeuteen enintään 2 vuodeksi. Tämä säännös sisältyy lukuun, joka sääntelee rikoksia yleistä järjestystä vastaan, ei seksuaalirikoksia koskevaan rikoslain lukuun.
Sukupuoliyhteys lähisukulaisten kesken on kriminalisoitu perhe-elämän suojaamiseksi ja sen vuoksi, että yhteiskunnassamme sukupuoliyhteys lähisukulaisten kanssa nähdään moitittavana tekona. Kriminalisoinnissa on huomioitu myös se, että mahdollisilla lähisukulaisten yhteisillä lapsilla on todettu enemmän terveydellisiä riskejä.
Sukupuoliyhteys lähisukulaisen kanssa voi täyttää myös muun seksuaalirikoksen tunnusmerkistön, jos kysymys ei ole ollut suostumukseen perustuvasta kahden yhdenvertaisen osapuolen yhteisestä teosta. Tällaisissa tapauksissa tekijä voidaan tuomita molemmista rikoksesta, mutta käytännössä usein tuomitaan kuitenkin ensisijaisesti ainoastaan vakavammasta teosta, eli seksuaalirikoksesta.
Kun osapuolina ovat aikuinen ja lapsi, on suojaikäraja 18 vuotta silloin, kun kyse on lapsen vanhemmasta tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa olevasta tai muuten lapseen nähden auktoriteettiasemassa olevasta henkilöstä. Kysymys voi siten olla myös isäpuolesta, äitipuolesta, opettajasta, valmentajasta, ohjaajasta tai muusta näihin rinnastettavasta henkilöstä. Näissä tapauksissa kysymys on vanhemman tai häneen rinnastettavan henkilön tekemästä rikoksesta, jossa uhrina on suojaikärajan alla oleva lapsi tai nuori. Tällöin ei myöskään edellytetä lähisukulaisuussuhdetta. Näissä kriminalisoinneissa halutaan suojata lasta ja lapsen kasvua sekä kehitystä.
Osa perheen sisällä tapahtuvasta seksuaaliväkivallasta saattaa jatkua lapsuudesta aikuisikään asti. Tällaisessa tapauksessa lapsesta asti seksuaaliväkivallan kohteeksi joutuneen voi olla hyvin haastavaa vielä aikuisenakaan tehdä rikosilmoitus rikoksista, joita häneen on lapsena kohdistettu. Taustalla voi olla pelkoa siitä, että joutuukin itse syytetyksi sukupuoliyhteydestä lähisukulaisen kanssa. Tämä pelko saattaa estää rikosilmoituksen tekemisen, vaikka tosiasiassa häneen on lapsena kohdistunut rikos ja hänet on alistettu seksuaaliväkivaltaan lapsuudesta lähtien.
Lähteet
Mietitkö rikosilmoituksen tekemistä? Lue lisää: Rikosilmoituksen tekeminen
Toivoisimme palautetta viestinnästämme. Voit antaa anonyymiä palautetta tästä.